Blogi siirtyy Lilyyn

Hei kaikille!

Blogini Puuvillankukkia löydät jatkossa osoitteesta http://www.lily.fi/blogit/puuvillankukkia

Kuten aina, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Kuvassahan olen minä. Kiitos ja anteeks!

Tienristeyksessä

Kuva on vuodelta 2012, kun sain toisen lapseni. Oli jännittävää jäädä kotiin ja keskittyä palkkatyön sijaan päivisin vauvan tuhinoihin ja hiljentyä hänen rytmiinsä. Nyt sekin aika koittaa, että tuo samainen vauva on iso poika (omien sanojensakin mukaan), joka menee päiväkotiin.

Blogin suhteen olen miettinyt kaikenlaista, lopettamistakin. Välillä kun ei inspis iske, enkä halua julkaista "mitäpä teille kuuluu, mulle kuuluu hyvää"-postauksia, olen pitänyt taukoja ja paneutunut blogiin paremmalla ajalla.

Lopettaminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto, sillä tykkään tästä harrastuksestani niin paljon. Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, koin pienoisen järkytyksen saadessani huomata, että flickr:n kautta suoraan bloggeriin postaaminen loppuu piakkoin. Sen jälkeen en voi jatkaa (osaamiseni puitteissa) nykyisessä osoitteessa bloggaamista. Olenkin siis kartoittanut jo tulevan paikan blogilleni, joka siis jatkuu, mutta uudessa osoitteessa. Tämä onkin se kohta, kun toivon teidän lukijoiden siirtyvän seuraamaan Puuvillankukkia-blogia mukanani, etten ihan yksikseni uuteen osoitteeseen muuta!:)

Lupaan muuten järjestää blogihistoriani ensimmäisen arvonnan uuden osoitteen kunniaksi! Iiks, siis pitää keksiä jokin palkintokin;) Mutta hei, postaan pian uuden osoitteen, kunhan saan viilailtua paikat kuntoon tupareita varten!

Aurinkoista päivää:)

Downtown

On sekä hyviä uutisia että huonoja uutisia. No, ainakin minulle. Kummat haluatte kuulla ensin?

Kuvan perusteella jo huomaatte, että laukkukokoelma on saanut täydennystä. Yves Saint Laurentin Downtown, medium-koossa, saapui luokseni. Koska kyseessä on laukku, jonka valmistus on lopetettu, on tämä toki second handia. Kuitenkin moitteettomassa kunnossa! Laukun nahka on kiiltonahkaa, mitä etsinkin kyseisen laukun materiaaliksi. Kiiltonahka on kestävämpää, eivätkä pienet naarmut erotu helposti (tässä kiiltonahkaversiossa). Olen todella tyytyväinen!

Toinen minua hämmentävä uutinen tuli vastikään palatessani tänne blogiini, sillä sain tietää, että flickr lopettaa yhteistyön bloggerin kanssa. En voi enää 25.3. jälkeen jakaa kuviani ja postata näin helposti kuin tähän asti. Koska en ole myöskään netti-erkki, en tiedä, mikä kuvienjako-ohjelma voisi palvella minua jatkossa. Bloggerin kuvatili täyttyi jo kauan sitten... Neuvoja otetaan vastaan!

Kaikesta huolimatta, (hämmennyksestä pökerryksissä) toivotan oikein kivaa ja aurinkoista päivää ja alkanutta viikkoa kaikille!

Korviin

Viikonlopun ruokaostoksilla livahdin hankkimaan hiuslenksuja läheisestä koruliikkeestä, enkä ihan pelkillä hiustuotteilla ulos päässyt. Ongelmani on se, etten voi pitää läpi korvan olevia korvakoruja, joten klipsikorvikset ovat ainoa vaihtoehto. Tosin niissäkin on haasteensa. Useimmat eivät pysy kunnolla korvissa tai ne muuten vain näyttävät hassuilta, koska takana oleva kiinnitys näkyy liikaa. Olenkin kaivannut peruskorviksia, helmikorviksia ja hieman blingimpiäkin helyjä, jotta asuja voisi piristää.

Nyt sitten annan näille kahdelle parille mahdollisuuden, josko nämä pysyisivät menossa mukana. Valikoimaa klipsikorviksissa ei ole koskaan juuri yhtään verrattuna perinteiseen läpi korvan korviksiin. Isompaa rahallista satsausta en suostu klipseihin laittamaan, eli nämä saavat kelvata. Ihan kivan näköiset, eikös?

Maaliskuun puolella ollaan!

Tsemppaan positiivisia ajatuksia taas maanantaita kohtaan; ole lempeä ja sujuva.. Maanantai, tai oikeastaan sunnuntai, iltapäivästä alkaen, ei ole ollut koskaan lemppariaikaani viikonpäivistä. Lapsuudessa siihen kuului yleensä se, että isä lähti työmatkoille sunnuntai-iltaisin ja ikävä oli kova. Nuorena sunnuntai merkitsi vain sitä, että vapaapäivä oli viimeinen ennen kouluviikkoa. Olisi ollut niin paljon muuta tekemistä!:)

Nykyään saan itse olla se, joka tsemppaa pientä koululaista uuteen kouluviikkoon, sillä muistan kuitenkin ne tunteet, kun viikonloppuvapaat vaihtuvat kouluarkeen. Kyllähän se työviikko aikuisestakin tuntuu välillä raskaalta, miksei lapsestakin.

Olemme alkaneet jo miettiä, mitä kesälomaan tulee kuulumaan. Tämä on yksi keino säätää mieltä kohti kesää ja viihtyä koulussa/töissä. Ainakin lomamatka tuttuihin kohteisiin on suunnitelmissa.

Kuvassa onkin yksi matkamuisto, oikeastaan ainoa "turhake" koriste-esine, jonka hankin jo 2003 New Yorkista. Mielestäni se oli juuri niin kitchiä, että se oli pakko saada! Rakastan hienoja lumisadepalloja ja tämä oli kyllä hieno... Lisäksi jalustan maisema liikkuu (joka ei nyt näy kuvassa, pahoitteluni) yellow cabeineen ja hevosrattaineen New York, New York-sävelmän soidessa..:)

Mukavaa viikon alkua! Tsemppiä maanantaihin:)

Yhdistelmä

Viikon päätteeksi kollaasissa on kovasti yhteen sopivia juttuja, jotka miellyttävät silmääni. Harmaalla pohjalla (poncho!) makaa Chanelin ketju, kynsilakat (sävyt Vertigo ja Graphite) sekä nahkainen clutch. Clutch on vähemmän prameileva, joten menee arkeenkin mainiosti. Se on tanskalaista alkuperää, Kirsten Schjonningin. Laukku on ostettu lomareissulta Oulusta joitakin vuosia sitten. Se on säilynyt hyvänä, koska olen niin huono käyttämään clutcheja. Pitänee ottaa työkäyttöön, laukun sisään pussukaksi...:)

Hyvää perjantaita ja Kalevalan päivää!

Hattaraa

Olipa kylmä ulkoilla pelkässä välikausi-parkatakissa ja villapaidassa. Tuolla hiekkalaatikolla seisoskelu jäädytti minut, kun taas poikani ihan tyytyväisenä toppa-asussaan porskutti kuorma-autoilla menemään. Ei ihan kevätsää vielä. Huh, hänkin aloittaa pian päiväkodissa. Aika kuluu ihan oudon nopeasti. Toivon mukaan talvi ei enää iskisi ainakaan suurella volyymilla enää meille, kun niin kepeästi tuo lenkkaritossu jo nousee ulkona, sulilla teillä.

Esittelen takkiostokseni viime syksyltä (!), kun tilasin pinkissä huumassa (siis mitä?) Marks&Spenceriltä kevättä varten pirtsakan värisen takin. Miksi M&S? No, olen mainoksen orja, sillä huomasin 5inchandup-blogin Sandran ulkoiluttavan vaaleampaa versiota instassa, joten menin ja tarkistin nettikaupasta tilanteen tarkemmin. Takki oli kaikin puolin jees joten tilaukseen meni. Takki myös saapui lähetin tuomana todella nopeasti, joten en ollut ehtinyt tajuta ostaneeni pinkkiä takkia, kun se jo oli käsissäni...

Päälle laitettuani sain toki hattaraviboja, mutta ajattelin voittavani tämän ja leotakkini avulla joitain fobioitani. Esimerkiksi sen, että saan huomiota osakseni;) Myönnän itsekin jääväni ihailemaan ihmisiä, joilla on kanttia pukeutua just niinkuin haluaa, tyylillä. Vaikka sitten seeprakuosiin. Ihailen sitä ihmistä, tyyppiä, joka tekee jotain muuta kuin turvallisia vaatevalintoja. Nyt minäkin annan itselleni vapauden olla vaikka se hattara tai vaahtokarkki. Silloin taidan kuitenkin hillitä muuta asua esimerkiksi farkuilla ja yksivärisellä kaulaliinalla. Tuo tuossa kuvassa oleva on peruskaulaliina, villaa. Taisin hankkia sen Stockmannilta joskus kauan sitten. Jotain särmää täytyy kuitenkin asustani löytyä, ettei mene ihan ohi tyylin. Kuinka uskaliaita itse olette? Mitä rajoja tyylillisesti haluaisitte rikkoa? Kivaa päivän jatkoa!

Extreme makeover

Eilen raportoin Lia sling-laukkuni huithapelimaisesta kunnosta. Nahka itsessään oli ehjä ja pehmeä toki, mutta se oli vaalentunut auringossa huimasti. Toki laukku siinä eilisessä kuvauskunnossa olisi mennyt vielä käytössä, mutta halusin kokeilla hyväksi havaitsemaani menetelmää nahan hoidossa.

Olen käsitellyt samalla menetelmällä yhdet kengät, jotka olivat käsittelemätöntä, vaaleaa nahkaa. Nahka muuttui käsittelykertoja lisäämällä vaaleasta konjakin ruskeaksi. Menetelmä on 100% luonnonmukainen ja myrkytön. Jaa mikä?

Käytin Lia slingiin puhdasta extra virgin oliiviöljyä, mitä oli keittiössä ruoanlaittoa varten ostettuna. Merkillä ei väliä. Swedish hasbeensin kengät, jotka aiemmin käsittelin heidän ohjeidensa mukaan, muuttuivat oliiviöljykäsittelyssä upean konjakkisiksi väriltään ja antoivat minulle tämän idean.

Kuvassa ylinnä on laukku muutaman öljykäsittelyn jäljiltä. Olen sen vielä käsitellyt tuon jälkeenkin pariin kertaan ja jatkan käsittelyä tänäänkin.. Sain siis uuden laukun! Heh, melkeinpä mustan Lian! Olen supertyytyväinen ja tekisin tämän muillekin tummille laukuille, joiden kanssa olisi samaa ongelmaa. Oliiviöljykäsittelyn jälkeen nahka ei värjää vaatteita, ainoastaan öljyn annostelussa kannattaa olla harkitsevainen. Nahka imee tarvitsemansa määrän, lopun voi pyyhkiä. Tosin oman laukkuni kanssa kävi niin, että nahka tuntuu imevän öljyä ihan huimasti... Eikä muuten tunnu yhtään öljyiseltä.

Alakuvassa oleva Lia on kuvattu luonnonvalossa, eikä kuvaa ole käsitelty. Ylemmässä kuvassa valo-olosuhteet ovat samankaltaiset, joten tässä näkee aidosti laukkujen värieron. Oliiviöljy tummentaa nahkaa, mutta jos se on tavoite, silloin täytyy olla vain tyytyväinen. Olen siis superdupertyytyväinen!

Laukkukokoelmani osa 6

Tauon jälkeen käyn läpi vielä Alexander Wangin suunnittelemat laukkuni. Niitä on tällä hetkellä kolme, sillä yhden myin eteen päin viime vuonna.

Ylinnä mustaa nahkaa oleva Morgan, oikealla cappuccinon värinen Diego ja alavasemmalla alunperin cappuccinon värinen Lia sling.

Morgan (jota tässä aluksi kutsuin erheellisesti Kirsteniksi; kiitos Käly, kun muistutit! Tämä on nyt siis korjattu tästä versiosta...) oli ensimmäinen Wangin laukuista, jonka hankin. Ihastuin todella laukkujen niittikoristeisiin, sillä ne tuovat laukkuun lisäasennetta muuten laukkujen ollessa loppujen lopuksi yksinkertaisia designiltaan. Olen pitänyt Morgania ja Diegoa paljon työlaukkuina. Kirsten-laukku oli minulla hetken, mutta myin sen siis Kälyni hoiviin.
Laukkujen suhteen olen sekakäyttäjä, sillä minulle passaa eri tyylisuunnat Chanelin klassikoista paljetticlutcheihin ja näihin niitti-Wangeihin. Oikeastaan sama pukeutumisessa; ballerinat, maihinnousukengät, nahkatakit, jakkupuvut ja parkatakit viihtyvät hyvin vaatekaapissani.

Lia slingin hankin vuosi sitten keväällä kesää varten. Olen kohdellut tätä laukkua aika huolettomasti, sillä se on paahtunut auringossa melko vaaleaksi alkuperäiseen väriin verrattuna. Laukku roikkui esimerkiksi 4 viikkoa lomallamme matkarattaissa ja siltä reissulta ei aurinkoa ja hellettä puuttunut. Kuvassa huomaa eron, sillä se oli alunperin Diego-laukun sävyinen. Olen aloittanut laukun elvytystoimenpiteet ja raportoin tilanteesta...;) Voin kertoa, että lupaavalta näyttää!

Kevätaurinko paljasti laukun tilan minulle ottaessani sen pitkästä aikaa esille ja onneksi otin, sillä saan öljytä sitä rauhassa ennen seuraavaa koetusta. Palaan asiaan!

Hopea

Mukavaa tiistaita kaikille! Olen ilokseni huomannut, että uusia lukijoita on pikkuinen blogini saanut, kiitos teille! On todella hauskaa huomata, että siellä ruudun toisella puolella tosiaan on porukkaa, joka käy blogissani. En ole oikein tehokas markkinoimaan blogiani, joten suurkiitos teille, jotka olette löytäneet luokseni ja mukana matkassa! Olen todella kiitollinen huomiostanne.

Blogin olemassa olon suhteen erinäisiä ajatuksia on aikojen kuluessa syntynyt, kun ideoita on ollut vähemmän tai vuorovaikutusta lukijoiden kanssa on vähän. Tiedän itsekin selaavani useita blogeja, joita en kuitenkaan kommentoi, vaikka mieli tekisi. Joskus aika vain ei riitä. En ole lopettamassa harrastustani, mutta bloggailen samaan (sekavaan) tyyliin sekavalla aikataululla. Toivottavasti se ei haittaa! Julkaisutahti oli tiivistä vuoden 2012 puolella, kun minulla oli paljon aikaa vauvan päiväunien aikana. Ei sitä pyykkäämistä ja siivoamista ollut niin paljoa, että jotain tekemistä piti todellakin keksiä. Bloggailun tehostaminen oli yksi keino olla virkeänä ja "työn touhussa", vaikka olinkin äitiyslomalla.

En ole hankkinut blogiini mainoksia, sillä tämä harrastus on tosiaankin oma juttuni, jota kukaan muu ei voi ohjailla sisällön suhteen. Kaikki mitä esittelen blogissani on omia hankintojani tai tekosiani, joten siihen on tyytyminen. Toivottavasti sekin on ok kaikille?;)

Nyt en keksi mitään pikkunäppärää aasinsiltaa kollaasin kuviin... Lempparijuttuihini kuuluvat myös nämä korut, vanha, Lord & Taylorilta hankittu hopeinen riipus, jossa on kristalliset kivet sekä Sabon rannekoru, johon olen pikku hiljaa kerännyt itselleni enemmän tai vähemmän merkityksellisiä charmeja. Mitäs ne olisivat suomeksi? Nyt pää lyö tyhjää...

Ai niin, olen tässä kevään puhdistusvimmassani myös uudistanut hieman blogini ulkoasua. Olen kaivannut puhdaslinjaisuutta ja selkeyttä, siksi lyhensin blogini nimen pelkäksi Puuvillankukaksi, vaikka www-osoite säilyykin samana. Samalla kirjasintyyppi vaihtui, vaikka pidinkin vanhasta. Puuvillankukka kuvaa enemmän tätä kepeää blogia, joten pidetään siitä nyt kiinni.

Iloista päivän jatkoa, pidetään huoli toisistamme!

Kevään merkkejä

Hiihtolomaviikko meni täällä Helsingissä loskaisissa merkeissä. Oheisesa kollaasissa on itseeni liittyviä kevään merkkejä, antakaas kun selitän...

Työvaatteiden metsästys on alkanut. Lähinnä paitojen osalta ja kevääseen sopivien, sillä kohta palaan palkkatyöhöni parin vuoden tauon jälkeen. Jännittävää, sillä noin pitkään en ole aiemmin ollut pois... Tilasin tähän hätään pari MMK:n paitapuseroa, leopilkuilla!

Kukat tekevät kevään, sainkin viikonloppuna yllätyskimpun keltaisia ruusuja, yksi lemppareistani!

Laukkukasa kertoo, että kevättä on väreissä...no ei vaiskaan, nauratti itseä, kun huomasi, mikä on ollut vallitseva väri. Musta nyt on kyllä se turvallisin (ja tylsin!) väri, jos ei halua ottaa riskejä. Mikäs viikko minulla on siis ollut?

Lopuksi tein tuntumaa metromatkailuun. Työmatkani tulee olemaan bussi-metro-liikennöintiä, mistä otan stressiä jo nyt. Yleensä yhdistelmä toimii, mutta jos jompikumpi on myöhässä tai lakkoilee, olen pulassa. Ääk, no, ei kannata murehtia etukäteen. Keskityn siis positiiviseen, eli lisääntyvään valoon (ja niiden työpaitojen hankintaan;))

Lempeää viikon alkua kaikille!

Make up

Kävin Stockmannilla pyörähtämässä esikoisen kanssa hiihtolomaviikolla. Kävimme sillä reissulla varsinaisesti katsomassa Lego Movien. Se oli hauska ja legoista yhtään kiinnostuneille se on must! Uppoaa muuten aikuisiinkin..

Hänen tutkiessaan kerrosta ylempänä olevaa leluosastoa minä sain luvan käydä Argos-hallissa olevassa sisustuspisteessä. Kuljeskelin aikani ja tieni johti löytöhyllyyn. Löysin söpön Kosta Bodan lasisen koriste-esineen, kynsilakkapullon nimeltä Make up. Näin kynsilakkoihin hurahtaneena se oli ihan oiva löytö ja sen maksaessa n. 11 euroa ajattelin sen olevan ihan ok hintakin (normaalisti n. 50 euroa). Koriste löysi paikkansa makuuhuoneen vitriinikaapista.

Olen ehkä enemmän käytännöllinen sisustaja, ostan tarpeeseen nykyään, kuin ex tempore fiilispohjalta. Tämä koriste-esine on niin kaukana käytännöllisyydestä kuin olla ja voi, mutta olkoon. Tämähän oli löytö!

Asuessamme joskus aiemmin Arabian tehtaan läheisyydessä kävin säännöllisesti tehtaan ystävämyynneissä, myös vanhan tehtaanmyymälän lopettajaisissa. Sieltä on ostettu nykyään käytössä olevat astiat, ei ole paljon tarvinnut uusia hankkia. Kertoo paljon minusta... En osaa lautasia ostaa, mutta laukkujen ja kynsilakkojen suhteen olen hyvinkin nopea ja päättäväinen!:)

Lempijuttuja

Tuoksuilla on vaikutus hyvän tunnelman luomiseen, ihan jo itsensä seurassa. Se kruunaa ikäänkuin kokonaisuuden ja piristää mieltä. Oikein valittu tuoksu myös antaa hyvän kuvan kantajastaan, tai sitten sen huonon... Nuoruudessa tuli kokeiltua opiumit ja poisonit, mutta niiden kanssa en enää kykene lotraamaan. Suosin paljon Chanelin tuoksuja, mutta jouluna ihastuin Giorgio Armanin Si-tuoksuun. Kesällä löysin Diorin Miss Diorin, joten olen hieman karannut lempimerkiltäni.

Tuoksu, joka tuntuu ehkä hivenen voimakkaalta on hyvä lisätä ns. tuoksupilvenä päälle, ei suoraan iholle suihkuttaen. Hiuksista tuoksu monesti minulla onkin tunnistettavissa, sillä pituutta niissä on tällä hetkellä ihan mainiosti.

Tuoksuihastus on uusi, mutta ranneketju ja sormus Tiffanylta ovat sitten melkein 10 vuotta vanhoja. Suosikkeja arkikoruissani. Uusia juttuja menenkin katselemaan Tiffanylle sitten kesällä, saapa nähdä, jos jotain hankin. Monesti pelkkä juttujen suunnittelu ja kivojen asioiden katselu tuo myös iloa eikä aina tarvitse ostaa. Useimmiten juttu onkin niin, että katselen valikoimia, mutta en näe tarvetta ostamiselle. Helpottavaa.

Lomailusta ja shoppailusta sen verran vielä, että hauskaa onkin kartoittaa mahdolliset hankinnat jo etukäteen ennen matkaa, jotta aikaa ei mene kaupoissa ihmettelyyn. Jostain syystä kaksi lasta ei jaksa kauppoja kierrellä, joten ennakointi on kaiken a ja o ;)

Leppoisaa lauantaita ja mukavaa viikonloppua!

Kaunista ystävänpäivää joka päivä!

Tänään toivotetaan Suomessa Ystävänpäivää, vaikka rakastavaisten päivänä se muualla tiedetään. Olen kerran viettänyt Valentine's Dayta New Yorkissa, missä kyseinen päivä näkyy kaupoissa ja kaduilla ihan eri tavalla kuin täällä Suomessa (ihan hyvä näin). Odotin silloin esikoistani ja olin puolivälissä raskautta, kun teimme "vielä kerran" ennen synnytystä lomamatkan suosikkikaupunkiimme. Yksi lumisade osui matkamme alkuun ja tallasimme pari päivää hienoisessa loskassa, mutta sen jälkeen kaupunki olikin taas kuljettavassa kunnossa. Eri tilanne tällä hetkellä! Huh!

Oheinen kuva ei liity mitenkään Valentine's Dayhin tai Ystävänpäivään. Kuitenkin jaan kuvayritelmän eiliseltä, kun tuntui, että mikään kuva ei onnistu valoisuuden takia. Olen kuin mikäkin goottityttö... Olen viihtynyt villapaidoissa ja kashmir-kaulaliinassa muutaman päivän, jotenkin tämä outo sää saa hytisemään, kun ei ole kunnolla kylmä eikä lämmin.
Kappas, uutta killuu kaulalla. Sopivasti särmää:) Metallinen vyö/riipus sai kyllä vakkaripaikan korujeni joukosta. Kaulalle sen ensisijaisesti ostin, aivan ihana, vaikka itse sanonkin:)

Mukavaa Ystävänpäivää, muistetaan ystäviä vuoden muinakin päivinä ja ollaan ystävällisiä toisillemme! Jookos?

Kokeilevaa

Kynsien koristelu on tainnut olla "se" juttu minulle jo nuoruudesta alkaen. Ihan tavallinen lakkaaminen pääosin, mutta jo nuorena yläasteella kynsieni ollessa pitkät ja vahvat koristelin niitä päällyslakan alle laitettavilla koristeilla. Ihan itse keksin laittaa sinne höyhenistä pieniä hippusia sekä kimalletta... En ole koskaan ottanut tekokynsiä, sillä en kestä ajatusta huollossa juoksemisesta. Kynteni kasvavat nopeasti...

Olen tässä kynsien kaunistautumisessa turvautunut ihan kotilakkauksiin, kynsinauhoja näköjään pitäisi kuvien perusteella hoitaa paaaljon paremmin; upottaa kunnolla johonkin öljyyn, luulen;) Pesen käsiäni paljon, joten kädet kuivuvat ihan hetkessä korpuiksi, näkyyhän se sitten kynsissäkin.

Olen alkuvuoden aikana tutustunut (ostanut omilla rahoillani siis) uuteen Lumenen lakkaan (kuva ylävasemmalla), sävy on nimeltä Sand Storm. Levitettävyys ja peittävyys ovat loistavia, poistettavuus...noh...huono. Kuitenkin, hiekkapintainen tulos on kiva, mutta huomasin, että nukkaa villapaidoista tai kaulahuiveista tarttuu nyt kynsiin! Chic.

Alavasemmalla olevassa kuvassa ovat uusimmat päällyslakkani, Opin mattalakka ja Guerlainin Le top Coat Gel. Huikea kiilto jälkimmäisessä! Opin Matte Top Coat on mielenkiintoinen, pari päivää hyvänä pysyvä mattalakka, pitää tutkia vielä tuotetta tarkemmin, mihin siitä on. Mutta silti, mahdollisuudet tuplaantuivat sävyjen suhteen, kun vanhoista tutuista lakoista saa nyt mattaversiot. Oikealla alakuvassa kynnellä on Guerlainin superkiiltävä päällyslakka.

Yläoikealla olevassa kuvassa on kälyltäni saatu YSL:n Khaki Arty-lakka, sävy, joka on lemppareitani.

Onko teissä muitakin, joille kynsien lakkaaminen on tärkeä osa ulkoasua? Minulle riittää välillä ihan kirkaskin lakkaus, kunhan kynnet tuntuvat hyviltä.

Solki

Olen muistanut ottaa yhden kuvan uudesta Chanelin soljestani ihan käytössä asti, sekin kännykällä, juuri ennen ulos lähtöä. Ihan tosissani yritin myös äsken ottaa uutta kuvaa soljesta, mutta valo häikäisee niin paljon (pilvistä!), ettei parempaa kuvaa tällä hetkellä ole luvassa. Kuitenkin, tässäpä tämä.

Onhan tämä yltiönaisellinen, mitä etuliitettä en osaa itseeni koskaan liittää, mutta yritän ruokkia sitäkin puolta itsessäni enemmän ja enemmän. Toki, menisihän solki nahkatakkiinkin, jos sen oikein rennosti siihen asettelisi, ikään kuin puolihuolimattomasti. Tai parkaan...

Jep, solki on siis keltakullan värinen, kirkkain kivin. Jos kuvasta jotain erottaa...:)

Ruoka

Tämäkin päivä on nyt nähty, eli se, kun teen postauksen ruoasta. Näin sitten kävi, kun itsekin hämmästelin hieman instan (@pipsaberry) puolella, että oikein leipomisviikko on minulla käynnistynyt. Aloitin viime viikon lopulla banaanisuklaakakulla, joka on esikoisen herkkua, jatkoin sämpylöillä maanantain piristykseksi ja jatkoin eilen tomaatti-rosmariini-foccaccia-sinnepäin-leivällä. Olen huomannut leipovani mieluusti ilman reseptiä, jos inspiraatio vain iskee. Ruoan kanssa yleensäkin tykkään tempautua tekemiseen, enkä seurata ollenkaan ohjeita. Yleensä nämä keitokset onnistuvatkin parhaiten. Ohjeista pitää sitten katsoa, kun tekee joitain kakkupohjia tai lähemmäs sitä täydellistä onnistumista vaativia luomuksia.

Perheen allergiat ja pinttyneet makutottumukset rajoittavat luovuuttani, mutta jos ihan vain itselleni tekisin ruokaa, olisi se aika erilaista kuin arkiruokamme yleensä. Ei tuo kovasti harmita, sillä saan välillä niitäkin tehdä..;)

Myös lapsuuden ruoat, joita oma äiti (ja isä myös!) laittoi, ovat seuranneet mukana kotikeittiöön. Hassua huomata välillä, että joissakin ruokablogeissa tai lehtijutuissa nostetaan esille joitain "unohdettuja" ja ravintoarvoiltaan hyviä tai edullisia ruokia, ihan samoja ruokia, joita meilläkin syödään ja joista lapsetkin nauttivat. Luulenpa, että aika moni syö yhä tuttuja ruokia lapsuudesta, ehkä hieman jalostettuna nykyhetkeen. Oma ruokaperinne on aika rikas meillä täälläkin ja aikamoisia ruokia tulee vanhoissa keittokirjoissa vastaan;)

Kynsilakkaa

Helppo tapa pitää itseni edes jotenkin huoliteltuna on lakata kynnet. Todella yksinkertaista. Kynsilakka on edullinen ehoste, joskaan omassa tapauksessani en pärjää parilla sävyllä...silloin hintaa harrastukselle kertyy. Olen kuitenkin yrittänyt hillitä lakkojen ostoa jotenkin, mutta hieman heikolta se välillä vaikuttaa. Joo, perustelen taas itselleni, että en polta tai juo tai syö ulkona, joten...:)
Tälläkin hetkellä on tulossa pari lakkaa postissa, geeli top coat ja mattapinnan luova top coat. Odotan mielenkiinnolla..

Kuvassa on mielestäni kaikki Essien lakat, joita minulla on. Merkin laatu ja hinta ovat kohdillaan, tosin rehellisesti sanoen en niitä osta Suomen hinnoilla enää koskaan. Ostan joko nettikaupoista edullisemmin tai matkoilta. Minulla on myös viha-rakkaussuhde kimallelakkoihin, sillä välillä haluaisin niitä käyttää, mutta jo ajatus vaikeasta poistamisesta ärsyttää.

Kuvan Essiet jakautuvat siten, että lakat ovat joko Amerikan markkinoilta (ne, joissa näkyy logo valkoisena) tai nettikaupoista. Yhden taisin ostaa jostain ruokakaupasta täällä Suomesta. Merkki on suosittu, sillä sävyjä on ihan hirmuisesti. Joskus liikaakin! No, Amerikassa lomalla ollessa hinta sai minut sekoamaan, sillä olisin voinut tuoda lakkoja enemmänkin. Kohtuu kuitenkin kaikessa, sillä eivät nämä lakat ikuisuuksia säily.

Nyt minulla on kynsissä Sand Tropez-sävy, sillä opettelen näin kevään tullen nauttimaan myös todella hillityistä sävyistä. Vaikka olen muuten aika varovainen vaatteiden värien suhteen, kynsilakoissa revittelen välillä kunnolla. Niinpä hillitty look vaatii välillä totuttelua. Sand Tropez on kuvan lakoista vasemmalla vaaleanpunaisen alapuolella.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!!

Laukkukokoelmani osa 5

Tässä kuvassa ovat Chanelin laukkuni. Vasemmalla classic flap maxi koossa ja mustalla caviar nahalla. Metalliosat ovat hopean väriset. Laukun vieressä on lampaannahasta tehty wallet on a chain eli woc. Se on myös hopeanvärisin metalliosin.

Oikealla on second hand Chanelini, beigen värinen caviar-nahka kullanvärisin metalliosin.

Myönnän haaveilevani uudesta Chanelista vähän väliä, mutta olen osannut hillitä itseni. Laukkujen maailmassa minua viehättää paljon myös se laukkujen metsästys ja löytöjen tekeminen. Se on osa koko jutun viehätystä! Voi kuulostaa hupsulta, mutta en varmasti ole ainoa ajatukseni kanssa.

Laukkukokoelmani osa 4

Laitan loputkin laukut nyt esille blogiin, sen verran kärsimätön bloggari tunnen olevani. Kuvassa second hand Bottega Veneta maxi intrecciato. Koko on siis laukkumallin suurin, se onkin todellinen tilaihme. Kuvan ottoa varten laukku veti kepeästi pari jättikokoista villahuivia ja tilaa jäi vielä reilusti. Laukku on myös kevyt, nahka on pehmeää ja omaa tyylisilmääni laukku miellyttää kovin. Klassinen valinta.

Diorin vintagelaukkuja metsästän silloin tällöin ja tällä hetkellä niitä on kolme, yksi 70-luvun litteä clutch puuttuu kuvasta.Kuvassa on klassinen boston/speedy-mallinen laukku, sen leveys on 30 cm.

Vieressä viehättävä ja toista clutchiani käytännöllisempi olkalaukku/clutch. Kuvasta puuttuva litteä 70-luvun clutch onkin enemmän tarkoitettu lähinnä papereiden kanniskeluun, tämä kuvan clutch vetää sisäänsä jo enemmän.
Kuvassa olevat silkkihuivit ovat uutta tuotantoa ja uutena hankittuja.

Laukkukokoelmani osa 3

Seuraavassa ovat vuorossa 3.1 Phillip Lim Pashli ja Balenciagan classic suede velo. Näistä kahdesta kirjoitinkin jo esitellessäni viime vuoden laukkusatoa.

Pashlin kohdalla mietin ensin, että ostan isoimman koon laukusta, mutta onneksi päädyin medium-kokoon. Kunnon kokoinen on tämäkin. Isompi koko menisi työlaukkuna toisaalta paremmin.

Balenciaga, no se nyt vain on niin ihana. Ei siitä sen enempää :)

Laukkukokoelmani osa 2

Tällä kerralla vuorossa ovat kaksi Yves Saint Laurentin laukkuani. Tein hankinnat viime hetkellä ennen nimen muuttumista Saint Laurentiksi. Vasemmalla oleva oversized Muse on burgundinväristä nahkaa, löysin laukun Farfetchin alennusmyynnistä onnekkaasti puoleen hintaan vuosi sitten. Laukku ehti kadota alesta, mutta palasi sitten myyntiin muutaman päivän tauon jälkeen, jolloin iskin onnistuneesti...

Oikealla oleva laukku on musta nahkainen Chyc-sarjan olkalaukku, jonka saa myös yli olan. Siinä on kolme lokeroa, joten tavarat pysyvät järjestyksessä. Olen tyytyväinen, että sain nämä kaksi laukkua vielä kokoelmaani, sillä nykyäänhän niitä ei enää valmisteta. Olen enemmän ajatellut laukkuvarantoani juurikin kokoelmana, sillä se on harrastukseni. Vähän niin kuin viinien keräily, golf, veneily...heh. Tai sitten futiskortit, kuten poikani:)

Laukkukokoelmani osa 1

Ryhdyinkin aamulla sopivan hetken tullen toteuttamaan lukijan toivetta laukkukokoelmani esittelystä. Ajattelin esitellä niitä muutaman laukun päivävauhtia. No, ei siihen montaa päivää mene, ei huolta.

Laukkukokoelmani vanhemmat laukut olen myynyt eteenpäin, joten kokoelma on onneksi supistunut. Tähän koosteeseen olen valinnut ns. ykköslaukut, joista en ole nyt luopumassa.

Koosteen aloittaa Mulberryn laukut. Ylärivissä ensimmäisenä on kohta viisi vuotta vanha Bayswater, joka on ruskean väristä mokkanahkaa. Laukku on säilynyt priimana, en ole sitä liikoja käyttänyt. Olen välillä ajatellut siitä luopumista, mutta aina sen ottaessani esille ihastun siihen uudelleen. Onhan se klassikko, enkä nykyhinnoilla enää taitaisi hankkia uutta. Liika on aina liikaa, sanon minä. Mulberry merkkinä on mainio, mutta...

Oikealla ylhäällä Bayswater clutch. Otin sen pari päivää sitten tulevan kevään (!) kunniaksi esille ja kyllä, tykkään todella. Clutchina en tosin osaisi näin isoa ja massiivista laukku pitää. Nousevan auringon säteet muuten tekivät tepposet kuvien värisävyille, mutta sovitaan, että ne luovat kaunista tunnelmaa:)

Alarivin vasemmalla puolella on tikattu herkkänahkainen Alexa. Ihan nappiostos ja nappikoko. Siitäkin huolimatta haluaisin joskus oversized Alexan, mutta kovin paljon esimerkiksi Proenza Schoulerin laukuissa löytyy samaa henkeä, joten ehkäpä en sittenkään... Tämän saa yli olan pitkän hihnansa ansiosta, joten monikäyttöisyys on plussaa!

Alarivissä on enää jäljellä olkahihnallinen clutch, joka on todennäköisesti 1990-luvulta. Tarkkaa vuotta en tiedä. Sen on suunnitellut Mulberryn perustaja Roger Saul. Kauniin ruskean eri sävyt viehättävät, sekä punosmainen nahan efekti.

Meikkipussiin

Viime kesän lomamatkalla tutustuin Urban Decayn meikkeihin perusteellisemmin saadessani ohjausta ja silmämeikin merkin myyntipisteessä. Olimme olleet edellisen päivän Coney Islandilla huvipuistossa ja kyseinen päivä oli yksi niistä kuumimmista New Yorkin hellepäivistä matkamme aikana. Meikkipisteessä katsoimme hieman kärähtäneelle iholleni ja hiuksillenikin ensiapua sekä ilmeen piristystä muutenkin.

Siitä alkaen olen vannonut Urban Decayn luomivärien ja silmämeikin pohjustusvoiteen nimeen. Ihan parhaita! Pigmenttiä riittää ja sävyjä. Niinpä sitten kävi, että kun nyt luomiväripaletti Naked 3 lanseerattiin, kyttäsin nettikauppoja, jotta saisin omani. Kyseinen tuote kuitenkin myytiin aina loppuun kaikkialta, kunnes nyt tammikuussa onnisti. Huomaan, että värit sointuvat kivasti silmieni väriin, korostavat jopa niiden vihreyttä. Tarkoitan, että ei tarvitse olla se violetti sävy luomella, jotta silmän väri korostuisi. Vähempikin riittää...;)

Meikatessani pyrin korostamaan silmiäni ja huulianikin jonkin verran, mutten kumpaakin vahvasti yhtä aikaa. Olisin aika kalpea ilmestys ilman mitään huulikiiltoa. Vaaleana, kesällä pisamia saavana atoopikkona meikkaaminen on kerta toisensa jälkeen "jännittävä matka", koska ikinä ei tiedä, mistä kohtaa iho on kuiva ja kiristää, kun aamulla herää;) Olen ollut paljon meikkaamatta näin kotiäitinä ja pärjännyt kosteusvoiteella ja ripsivärillä, mutta haluan ehostaa ilmettäni aina ulos lähtiessäni. Kyllä, sinne lähikauppaankin...

Viimeistään töihin palatessani on paluu päivittäiseen kosmetiikan käyttöön ja minulle tärkeää onkin toimivuus ja luotettavuus. Meikkaamisen tarkoituksena minulla on saada ilme piristymään. Ajattelen myös, että tilanteeseen sopiva ehostus on myös kanssaihmisiä ilahduttava asia, toivottavasti.

Löytyykö sinulta ehdottomia luottotuotteita, joita voisit suositella? Olisi kiva kuulla! Oikein kivaa maanantaita!!

Valintoja

Olen aina se hillitty ja hallittu tyyppi, joka ei riehaannu julkisesti.. siksipä ostin alennusmyynnistä paljettitakin.

Olen se klassista tyyliä arvostava ja tykkään siitä huolimatta leopardikuviosta, olen tykännyt aina. En hakeudu tietoisesti silmätikuksi vaatetukseni takia, mutta leokuvion kanssa otan sen riskin.

Analysoin tuossa illan mittaan, mistä johtuu kiinnostukseni vanhoja esineitä ja second handia kohtaan. Jäin miettimään, että olisiko kyse siitä, että minäkin tässä vanhenen ja yritän sitten jotain kautta tarttua menneeseen, vaikkakin materian kautta. Haalin todisteita, että elämää on ollut ennenkin, kiehtovia juttuja varsinkin. Kurkistus menneeseen?

Näillä mennään, uutta vuotta silti jatketaan. Alakuvassa vielä uusista valoista kuvaa illalla valaistuna sekä uusin solkeni kaverinsa vieressä. Taitaa tulla kilpailua?

Mukavaa viikon alkua!

Laukkuvuosi 2013

Ajattelin koota kepeän vuosikatsauksen laukkurintamalle. Viime vuoden saldo oli kokonaista 5 laukkua sekä lisäksi pari muuta pussukkaa. Kokosin yhteen kuvaan kaikki laukut, toivottavasti siitä saa selvän:)

Vuosi alkoi YSL Muse oversized laukun löydöllä alennusmyynneistä, uutena. Kuva ei tee oikeutta sen kauniille burgundille värille. Ihan ehdoton laukkuklassikko.

Kevään aikana tein hankintoja hieman yllättävänkin hanakasti, sillä kolme laukkua sai luotani kodin. Uusi 3.1 Phillip Limin Pashli mustana ja medium-koossa oli jostain syystä saatava. Sitä olin jo aiemmin katsellut ja aika nähtävästi oli kypsä ja tarjonta riittävä. Piti valita keltaisen ja mustan välillä, muistelen... Kestävä, jämäkkä, luotettava ja myös olkahihnalla; tykkään!

Bottega Venetan punoslaukku maxi-koossa löysi tiensä luokseni ensimmäiseltä omistajaltaan, mistä syystä jälleen itse asiassa innostuinkin uudelleen second handista...

Samaan aikaan tein löydön Outnetistä ja hankin kesälomamatkalle Alexander Wangin Lia Sling-laukun, tämän alkuperäisen version. Tämähän on isompi ja pehmeämpi versio kuin uusi jämäkämpi ja pienempi sisarensa. Kuvassa kyseinen laukku on vielä matkamuistojen koristama, ja aika reissussa rähjääntyneen näköinen.. En kyllä yhtään ihmettelekään, sillä laukku sai olla kuukauden verran matkarattaissa aamusta iltaan roikkuen kesälomalaukkuna. Sitä se todennäköisesti saa olla tulevanakin kesänä. Silti sama laukku oli täysin salonkikelpoinen se olallani astellessani omissa unelmaliikkeissäni mm. Madison Avenuella...

Kesän alennusmyynneissä tuli ihan pienesti vain piipahdettua ja löysin Proenza Schoulerin korttikotelon. Siinä on aika paljonkin tilaa ja vetoketjunsa ansiosta sisältö ei pääse karkuteille.

Loppukesästä tilasin itselleni syntymäpäivän iloksi uuden Balenciagan mokkaisen classic velon. Ihastuin väriin totaalisesti ja tämä laukku käänsi pääni viimeistään nyt ihailemaan kyseisen merkin laukkuja. Aivan ihana, vaikka itse sanonkin. Värissä on se juju, mustana en olisi ostanut, tämä laukku sai olla se väripilkku!

Vielä yhdet

Aivan ilman sisustusjuttuja en ole kyennyt uutta vuotta aloittamaan, sillä eräs nurkka kaipaili jotain pientä ja kivaa.. Joulun jälkeen tilasin La case de cousin paulin nettikaupasta 50 pallon valoköynnöksen neljällä eri värillä. Mukana on kultaa, luumua, suklaanruskeaa ja valkoisen sävyä, jonka nimeä en muista...

Sisustaminen on todellakin ollut lapsipuolen asemassa nyt kotiäitinä ollessani, sillä odottelen pienimmänkin lapsen kasvamista. Onhan meidän lapset hyvin käyttäytyviä, mutta ei tämä pienin, alle kaksivuotias, vielä oikein osaa hillitä ja arvioida omaa spontaaniuttaan, jos sille päälle tulee. Siksi en halua suurempia lommoja tai kynänjälkiä upouuteen sohvapöytään (listalla), sohvaan (listalla) keittiönpöytään, (listalla), keittiön tuoleihin (listalla), mattoihin (listalla) ja niin edelleen.. Olen myös pitkään harkitseva uusien hankintojen suhteen, siis sisustuspuolella krhm... Varsinkin niiden isojen hankintojen suhteen. Siispä onkin helpompaa keskittyä pieniin aksentteihin, vaikkapa valojen muodossa. Siksipä en ole mikään sisustusbloggari!

Instagrammin puolella muuten valoista kuva sytytettynä, illalla, jos jotakuta kiinnostaa..:) @pipsaberry

Fendi Spy bag

Tässä vielä kokonaisuudessaan laukkuni, Fendin Spy bag. Otin myös kuvan laukusta käsivarrellani, mutta on kaikille parasta, että jätän sen julkaisematta. Se hämäryys ja puhelimen kamera...you know.

Tällaista tällä erää. Pieni mies nukahti nopeasti päiväunille ja minä sain silitettyä 7 kauluspaitaa. Saavutus sekin! :)

Edit: Tulin sitten kuitenkin laittaneeksi instaan sen kuvan, jota en tänne blogiin laittanut. Mittasuhteet näkyvät siitä paremmin. @pipsaberry

Kurkistus

Viime pakkaspäivinä on ollut valoisaa ja ottaessani verhoa esille silitystä varten, ajattelin kuvata sen päällä uusimman laukkutulokkaani.

Kyseessä on Fendin takavuosien hittilaukku Spy bag. Löysin laukun hillitysti käytettynä, joten tartuin tilaisuuteen. Laukku on yhä laukkuharrastajien suosiossa, vaikka mielipiteet toki jakautuvat. Jotkut tuntuvat kyllästyneen jo laukkuun, sillä se oli aikoinaan "it bag", mutta sitten löytyy heitä, jotka ovat uskollisia mallille. Kun sain laukun ensi kertaa käsiini, tajusin, että tämä laukku säilyy kokoelmassani, sillä eritoten punotut yksityiskohdat kahvoissa ja "salalokerossa" ovat taiten tehtyjä. Kahvat ovat yhä erinomaisessa kunnossa ja jämäkät.

Tämä on varsinaisesti käsivarsimalli, mikä nyt ei ole laukuissa se paras malli minulle, mutta koska tykästyin laukkuun kovin, annoin sen "vian" olla haittaamatta. Eniten tykkään laukuista, joissa on irrotettava olkahihna, eli käyttömahdollisuudet ovat lukuisammat eri tilanteissa.

Kyseinen laukku on beigen sävyinen kullavärisin yksityiskohdin ja sehän sopii kevääseen. Kevättä kohti mennään! Laukun nahka on myös silkkisen pehmeää, mikä oli mieluisa yllätys. Laukku on täten yllättävän kevyt!

Pientä ja kaunista

Ah, vihdoinkin laajakaistaliittymä on kytketty, kaksi päivää sopimuksessa luvattua myöhemmin. Päivitimme liittymän ja olisi pitänyt arvata, ettei homma hoidu kunnolla... No, pitää piristyä ja päästä positiiviseen moodiin takaisin. Nythän kaikki toimii!

Joululahjanikin toimii, nimittäin solki, jonka hankin itselleni jouluna. Pieni bling ei koskaan pahaa tee!

Kyseinen solki on moitteettomassa kunnossa oleva second hand Chanel. Solki on kullanvärinen, minkä kanssa tein muutaman pohdinnan poikineen, koska ajattelin ensin ostavani toisen, hopean värisen. Päädyin sitten kuitenkin tähän ja olen oikein tyytyväinen. Onhan kultainen hieman enemmän tätimäinen, mutta enpäs olekaan enää parikymppinen, joten menköön!

Olen todella hurahtanut second hand ajatteluun, vaikkakin ostoni eivät ole mitään kirppistasoa hinnoiltaan. Huomaan, että nautin suunnattomasti tehdessäni löytöjä esimerkiksi laukkujen suhteen. Teinkin vielä tammikuussa "uuden" löydön, siitä varmaankin seuraavassa postauksessa...

Uusi vuosi

Joulu meni, uusi vuosi tuli ja lumikin saapui Helsinkiin. Ehdin olla jo salaa mielessäni tyytyväinen vallitsevaan säätilaan ennen lumisadetta, koska liikkuminen rattailla oli kätevää eikä talvipukeutuminen ollut ongelma. Enpä aiemmin ollut lenkkareissa viihtynyt tammikuussa! Näin yksinkertaisista asioista tulen tyytyväiseksi...

Uusi vuosi tuo tullessaan myös kevään aikana paluun työelämään. Ehdin olla kotiäitinä nyt tällä toisella kerralla kaksi vuotta, mikä on pidempään kuin esikoisen kohdalla. Isoveljen kanssa mieheni jäi kotiin vuodeksi minun palatessani töihin. Olin silloin hieman vastahakoinen palaamaan, mutta koska esikoinen oli isänsä kanssa kotona, ei minua kotoa lähteminen huolettanut. Nyt pikkuveljen aloittaessa kaksivuotiaana päiväkodin, tuntuu, että aika on kulunut kotona ollessa kuin siivillä. Olen nauttinut vauva-ajasta ja nyt tämä taapero/leikki-ikä on koko ajan uusia ihmetyksen hetkiä täynnä. Voi kuinka raaskin jättää aamuisin pikkumiehen päiväkotiin! Oih...No, kokemuksesta tiedän, että päiväkotiarki sujuu, itse tässä varmaankin tarvitsen tukea:)

Työhön paluu asettaa ehdot jälleen arkipukeutumiselle, minkä suhteen olen onneksi saanut vapauden kotiäitinä. Toisaalta kaipaankin jo astetta virallisempaa ilmettä ja asusteiden kanssa pelaamista, sitä kun ei tule tehtyä "tarpeeksi" pienen lapsen kanssa. Siihen ei ole oikein käytännöllisyyden kannalta mahdollisuuksia. Nyt alkaakin vaatevaraston tsekkaus, millä yhdistelmillä saan taas asut toimimaan. Toinen projekti olisi saada hiukset hieman toiseen kuosiin..iik.

Laukut nyt ovat jo odotelleetkin, lähinnä nuo käsivarsimallit, kiltisti hyllyssä pusseissaan uutta tulemistaan. Asusteiden hankinnassa olen ollut harkitsevainen kotiäitinä ollessani, sillä itse hankintani tekevänä pitää toki miettiä niitä pakollisia menoja ensin ennen laukkuja ja muita ihanuuksia. Jonkinlainen tavoite olisi kyllä jatkaa tätä harkitsevuutta tulotason jälleen normalisoiduttua työhön palatessa..;)

Tästä pääsenkin oivallisesti aasinsillan kautta jouluun! Heh.. Kuvasin Yves Saint Laurentin silkkihuivin ja (miesten) nahkaisen rannekkeen, jotka sain joululahjaksi. Kyseessä ovat vintagekappaleet, jotka tosin ovat todella hyväkuntoisia. Huivissa on tätä kiisteltyä (toinen tykkää, toinen halveksuu:)) leopardiprinttiä. Oikeammin huivissa on useampi leopardi, jotka tosin eivät erotu huivin ollessa kaulalla. Huivi on myös isokokoisempi kuin normihuivini, joten se on monikäyttöisempi. Itselläni leoprintti menee siihen tykkäämisen puolelle, kunhan en pukeudu siihen päästä varpaisiin. Isoin leojuttu on syksyllä ostamani takki, mutta muuten huivi -ja kenkäosasto ovat saaneet osansa kuviosta. En pelkää leokuvion suomaa huomiota, se tekee poikkeuksen muutoin hillittyyn ulkoasuuni.

Ranneke on siis miesten mallistosta, mutta en anna sen häiritä:) Ranneke ja huivi sopivat mielestäni teemoiltaan mukavasti yhteen, joten luulenpa laittavani ne samaan aikaan ylle, vaikka sitten sinne töihin. Ranneke ei ole myöskään mitenkään yliampuva, eikä herätä turhaan huomiota. Tom Ford suunnitteli rannekkeen ollessaan Yves Saint Laurentilla ja itse asiassa syrjäytti Yvesin. Sen kohun olisin mielelläni "kokenut" eli ollut siinä iässä, että olisin tajunnut seurata asiaa... aikana ennen dinosauruksia. Seuraavassa postauksessa lisää omasta lahjastani itselleni. Sama ekoteema jatkuu, eli kierrätys!