Tämäkin päivä on nyt nähty, eli se, kun teen postauksen ruoasta. Näin sitten kävi, kun itsekin hämmästelin hieman instan (@pipsaberry) puolella, että oikein leipomisviikko on minulla käynnistynyt. Aloitin viime viikon lopulla banaanisuklaakakulla, joka on esikoisen herkkua, jatkoin sämpylöillä maanantain piristykseksi ja jatkoin eilen tomaatti-rosmariini-foccaccia-sinnepäin-leivällä. Olen huomannut leipovani mieluusti ilman reseptiä, jos inspiraatio vain iskee. Ruoan kanssa yleensäkin tykkään tempautua tekemiseen, enkä seurata ollenkaan ohjeita. Yleensä nämä keitokset onnistuvatkin parhaiten. Ohjeista pitää sitten katsoa, kun tekee joitain kakkupohjia tai lähemmäs sitä täydellistä onnistumista vaativia luomuksia.
Perheen allergiat ja pinttyneet makutottumukset rajoittavat luovuuttani, mutta jos ihan vain itselleni tekisin ruokaa, olisi se aika erilaista kuin arkiruokamme yleensä. Ei tuo kovasti harmita, sillä saan välillä niitäkin tehdä..;)
Myös lapsuuden ruoat, joita oma äiti (ja isä myös!) laittoi, ovat seuranneet mukana kotikeittiöön. Hassua huomata välillä, että joissakin ruokablogeissa tai lehtijutuissa nostetaan esille joitain "unohdettuja" ja ravintoarvoiltaan hyviä tai edullisia ruokia, ihan samoja ruokia, joita meilläkin syödään ja joista lapsetkin nauttivat. Luulenpa, että aika moni syö yhä tuttuja ruokia lapsuudesta, ehkä hieman jalostettuna nykyhetkeen. Oma ruokaperinne on aika rikas meillä täälläkin ja aikamoisia ruokia tulee vanhoissa keittokirjoissa vastaan;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos paljon kommentistasi, arvostan sitä paljon!