Wallflower no more!

Marraskuu saapui joulun odotuksineen. Minä jo laitoin ensimmäisen joulu/talvivalon ikkunaan, pienen koristeen, jota itse asiassa voi käyttää ympäri vuoden, jos ei olisi niin valoisaa. Nyt pimeinä iltoina se on le case de cousin paul-koristevalojen kanssa mukava tunnelman luoja olohuoneessamme. Tilasin Ranskasta uuden koristevalosarjan eteiseemme, hopean värisin palloin. Ajattelin panostaa hieman tähän aikaan ennen joulua, vaikkakin hillitysti, kun on tuo utelias ja kaikkeen vielä tutustuva yksivuotias... Hopeapallot yritän jotenkin saada kivasti peilin ylle tai seinälle, katsotaan nyt.

Kuvassa on uusin takkiostokseni syksylle, tuollainen hillitty...no ei, uskaltauduin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja hankin tämän Lindexin takin piristämään asujani. Olen sitä muutaman kerran ehtinyt pitääkin, säiden ollessa nyt mitä lie. Alle sopii hyvin Cosin kashmir-neule, koska takki on ohuehko ja kylmä ilman. Kaulalle valitsin ikivanhan villahuivin tasoittamaan kissamaisuutta ja samaa ideaa jatkavat Vagabondin kengät ja Mulberryn laukku. Laukku ja kengätkin ovat jo vanhoja, mutta klassisia väriltään, joten ne sopivat useaan asuun. Jotenkin sitten kuitenkin asioidessani koin olevani framilla takissani, mutta pääsin ihan kunnialla kotiin asti. Huh! Keväällä sitten enemmän tätä takkia...

Löytyykö sieltä ketään joulua jo odottavaa? Mitä kuuluu joulun odotukseenne? Kuka askartelee kortit vai lähetetäänkö niitä enää?  Kivaa päivänjatkoa!!

Pientä viileyttä jo ilmassa

Syystuulet tuntuvat saapuneen, vaikka on elokuun alku. Ainakin kevyt villatakki on ihan jees ulkoillessa, jos aurinko ei ilmesty tai tuulee, kuten tämän asun ollessa käytössä. Korujakin uskalsin laittaa!
Laukkuna vuosia vanha ostos New Yorkista, Cole Haanin kiva käyttölaukku. Laukun kahvat ovat käännettynä sisään, tuo mahdollisuus onneksi on. Kas kun en ottanut kuvaa kahvojen kanssa..no, se löytyy alkuaikojen postauksesta My bags...and other candies Laukun kahvat ovat käsivarrella pitämiseen tarkoitetut, mutta kyllä tuon kokoluokan laukku menee vauvankin kanssa.

Silkkipaita vaimensi mukavasti villatakin pistelevyyttä, siinä taitaa olla mohairiakin, joka muuten ei sovi minulle. Housuina Lindexin siniset farkut ja kenkinä Vagabondin alesta tilaamani kävelykengät.

Koruina kivirannekoru (Asos) ja rintakoru (Century 21).

Näillä kengillä kierrän sateet kaukaa!

Fresh!

Otin pitkästä aikaa käyttööni Furlan kesäisen laukun. Se on tyylillisesti aika erilainen muihin laukkuihini verrattuna, sillä siinä on runsaasti yksityiskohtia. Nahka on koristeltu leikkauksin (miksi sitä nyt oikeasti kutsutaan?). Aivan ihana kesälaukku. Laukun valkoinen hohto ei tule kuvissa esiin, se vaatisi paremman valaistuksen ja paremman kameran...

Takki ja paita Lindex, kengät Högl, laukku Furla, housut Lauren Ralph Lauren, huivi Hermès

Takki on Lindexin Holly&Whyte-mallistoa. Se on erittäin pehmeälaatuista trikoota, joten se menee rennossa asussa. Siinä ja siinä, onko liiankin rento minun makuuni;) Lindexin laatu on testauksessa, sillä minulla nyt sattuu olemaan muutama vaatekappale kevään ja kesän mallistosta hankittuna. Ihan tyytyväisin en laatuun ole, se on myönnettävä. Ei pitäisi haksahtaa edullisuuteen, tiedän... Harmittaa huonolaatuisen kankaan nopea nyppyyntyminen, en tykkää yhtään.

Housujen sininen ja huivin sininen olivat yllättäen samaa sävyä, joten ne sitoivat siniset osat yhteen automaattisesti. Kenkien kultakoristelu oli tällä kertaa laukun kanssa samaa sävyä!

Onko teillä erityisiä kesälaukkuja, vai teettekö ollenkaan jakoa vuodenaikojen mukaan?

Statement jewelry on a plate

 Asos

Glitter

Affordable Luxury Lindex

fcuk



Made

Isot, näyttävät kaulakorut ovat mieleeni. Pieni ja siro käy töihin, yleisvaikutelman täytyy siellä olla siisti ja huomiota herättämätön. Nyt kotiäitinä en käytä koruja kotona, joten ulos mentäessä korujen merkitys on korostunut. Elämän pyöriessä tiiviisti vauvan tarpeiden mukaan, on mukavaa erottaa ns. oma aika käyttämällä asusteita täysin eri tavalla kuin vauvan kanssa. Saman huomasin raskausaikana, halusin olla "nättinä", vaikka vauvamasu estikin pukeutumisen kautta itsensä toteuttamisen. Silloin laukut, korut ja huivit olivat tärkeitä.

Stripes! Oh my gosh!

Joku voisi väittää, että olen hullaantunut raitoihin tänä kesänä. No, minä ainakin voisin. Jotenkin raitaa on nyt ollut tarjolla enemmän tai sitten olen vain päättänyt, etten piittaa vaakaraidan lihottavuudesta. Seuraavassa muutama asu, joihin olen pukeuduin juhannuksena. Hameiden kanssa laitoin jalkaani paksut mustat sukkahousut. Legginsejä ostin mattamustat ja raidallisetkin (!!), mutta sukkahousut loivat paremmin mielikuvan pidemmistä sääristä. Ehkä myös hoikemmista, koska ne eivät "katkaise jalkaa" legginsien tapaan.

Alla olevan kuvan huivi on 8 vuotta vanha ostos New Yorkista. Todellinen kesähuivi, silkki hivelee ihoa lempeästi ja värit piristävät ja raikastavat varsinkin valkoista paitaa. Vyön hankin (tadaa..) Lindexiltä, minulla ei ole ennen ollut punosvyötä, joten hankin sen nyt, kun löytyi sopiva. Mulberryn Alexa on kyllä omistussuhteeni aikana lisännyt viehätystään ja erityisesti värinsä puolesta tuo oli nappivalinta. Myös tuo tikattu nahka viehättää, vaikka onkin herkkä materiaali. Ei siis mitään caviar-tyyppistä Chanelin käyttämää "panssarinahkaa" vaan sellaista silkkistä...no, buttery voisi kuvailla sitä englanniksi.

Paita Lauren Ralph Lauren, huivi Lilly Pulitzer/Bloomingdales NY, hame Lindex, ballerinat London Rebel, laukku Mulberry, valkoinen koru itse tehty, turkoosi Lane Bryant NY

Oikeastaan puvustoni koostui sellaisista vaatekappaleista, joita yhdistelemällä sai eri asuja eri päiville. Yläosat kävivät alaosien kanssa, eikä vaatteita ollut liikaa mukana. Alla olevassa kuvassa on uusi hankinta Cosilta, puuvillainen neuletakki. Kivan vilpoisa, ei liian paksu. Paitana Lindexin raitaa, pullero-osastolta. Kengät Vagabond. Tuo Korcula-malli on lempparini, harmi, ettei sitä enää tehdä kuin tennariversiona.

Alla olevassa kuvassa uudelleen Cosin neuletakki sekä toinen Cosin hankinta, raitamekko nahkataskuin. Cosin tarjonnasta olin positiivisesti yllättynyt, siis että jotain löytyi, mistä tykkäsin ja mikä jopa mahtui päälle, heh. Kenkinä tuossa ikivanhat Vagabondit ja vintage Mulberry. Kaulassa Hermèsin huivi. Aika seilorimeininkiä, mutta Saimaalla olinkin:)

Vilpoisan päivän asu koostui sitten Lindexin paidasta (jälleen Holly&Whyte-mallistoa), H&M:n topista ja housuista sekä Mulberryn Tamara-huivista. Tuon huivin kanssa kävi niin, että Mulberryn nettikaupasta en sitä heidän alennusmyynnistä saanut, joten menin ostamaan sen normaalihinnalla Fabianinkadun myymälästä (looginen muuvi). Puuvilla-silkki-sekoite tuntuu mukavalta ihoa vasten ja koko on passeli. Kenkinä käytin uskollisia Adidas Superstar tossujani. He eivät halunneet tulla kuvatuiksi, vaikka siistissä kunnossa ovatkin...Jos puhuttaisiin muistorikkaista kengistä, niin ne olisivat sellaiset isolla m:llä.♥

Yläkuvassa uudehko ostokseni The Outnetista, DKNY Donna Karanin cashmir-sekoitteinen paita. Raidoista en päässyt tässäkään eroon, mutta ovat sentään kulta-mustat. Oheen Diorin clutch ja London Rebelin ballerinat, niin ihan asiallinen setti syntyi. Mukana taas nuo samat housut..pitäisiköhän yrittää löytää jo muitakin housuja? Ostin Stockmannilta Not Your Daughters Jeans-merkiltä mustat farkut, jotka kivasti tukevat synnytyksen jälkeistä olemusta (lue:pömppövatsaa). Olivat tyyriit, mutta hyvin erilaiset verrattuna perusfarkkuihin. Vielä kun saisin samanlaiset denim-sinisinä. Sitten alkaisi olla jo jotain käyttövaatekokoelmaa kasassa. Ne mustat voisivat mennä tuon DKNY -yläosan kanssa..

Tämä asujen valokuvaaminen vauvan kanssa oli aikamoinen suoritus. Kamerasta akku oli loppumassa, valo oli ihan peräseinästä ja vauvalla alkoi olla hieman jo nälän esiasteita ilmassa. Piti siis kiirettä. Myös se, kuinka sain vaatteet aseteltua ja fyysisesti kuvattua, oli tuskaa. Miksei mulla ole mallinukkea... Lattialla ollessaan vaatteet näyttävät laatikkomaisilta, pahoitteluni. Mutta, kuten todettua, en aio ottaa ainakaan tunnistettavia kuvia itsestäni, joten lattialla tai henkareissa roikkuvat vaatteet saavat kelvata. For now.

Vielä jotain kesäksi

Tuli vierailtua Lindexillä kauppareissullani. Ihastuin vielä Holly&Whyte malliston pariin vaatteeseen. Turha luulla, että ihanat shortsit ja pikkuiset t-paidat sopisivat minun ruumiinrakenteelleni ja koolleni, ehei..mutta nämä olivat mukavat päällä. Lindexin laatu vielä epäilyttää, ainakin käyttövaatteessa. Tässäkin mallistossa oli ihan käsittämätöntä keinokuituhöttöä mm. paidoissa. Muutenkin ihmettelen yhtäkkistä Lindex-innostustani. Kaipa se painonpudotus avasi hieman valikoimia? Mutta miksi Lindex?

Kuva Lindex

Kuva Lindex

Ostin siis trikoohameen, joka todellakin sopii päälle. Menee pepun muotojen mukaan, onneksi en leventynyt sieltä raskauden aikana, vaan näyttää ihan siedettävältä, vaikka itse sanonkin.

Mekko on polvieni yläpuolelle jäävä, minulle siis tunika. En voi esitellä polviani, suojelen kanssaihmisiä! Okei, olen aika kriittinen ja saan toki pukeutua kuten haluan, mutta en halua ylimääräisiä katseita ja tuijotuksia tuntemattomilta. Se siitä. Se voisi siis mennä jonkun alaosan kanssa, ehkä ( myös mielestäni arveluttavien) vähällä pidolla olleiden farkkucaprien kanssa? Ainakin värit sopisivat toisiinsa. Yläosaan toki jotain, se on vielä hakusessa, koska navyn väristä boleroa minulla ei enää ole. Oli kiva Marks&Spencerin vuosiavuosia vanha bolero, mutta heitin sen pois siivouspuuskassani. Merkistä huolimatta se oli ihan jees.

Pitää nyt tunnustaa itselleni jotain, ja ehkä sille ainoalle toiselle lukijallenikin, että ostin myös elämäni ensimmäiset legginsit! Ne kiiltävät! Ne ovat kuin olisin menossa aerobic-tunnille, ohjaajana Anne Sällylä tai Jane Fonda! Ihan mahtavan kasarit!! Mutta en tietenkään uskaltaudu niillä ulos, ellei jotain ihmettä tapahdu...Niistä saa näkyä ehkä jotain nilkkaa tai puoli pohjetta, ei herranjestas enempää eikä ylempää! Jösses!

Lindex ei ole hinnoiltaan pahin, jotkin vaatteet ovat pirtsakoita ja sopivat kesään. Yhä vain olen sitä mieltä, että kaikkia nyt ostamani malliston vaatteita voisi tehdä plus-koossa, jotta kaikki halukkaat saisivat niitä ostaa. Nyt koot ovat suurimmillaan paidoissa L. Lindexin Affordable Luxury-mallistossa taisi isoin koko olla 42! Ihan mieletöntä! Juuri eilen hiplailin sen malliston paitoja ja housuja, olivat unelmia ollakseen Lindexia! Miksei isommassa koossa? Höh.. Vielä H&M:n tangoille seuraavalla omalla ajalla, ilman lapsia ja miestä. Nettikauppa ei käy, koska ei voi sovittaa...

 

Raskauden jälkeen

On aika erilainen tilanne nyt, kuin esikoisen synnyttyä. Olen laihtunut 10 kg lähtöpainostani ja tuntuu oikeasti, että ei ole mitään päällepantavaa. Esikoisen kohdalla muutama raskauskilo pääsi syntymään. Oli myös mahdotonta arvioida, minkä kokoisia vaatteita käytän synnytettyäni, sillä vauvamasuisena ei sovitella vaatteita. Paitsi että...
Tein uskaliaasti kolme hankintaa raskauden loppuvaiheessa. Ostin Lindexin Holly& Whyte mallistosta trikoojakun ja raitaneuleen. Ne mahtuivat vauvan kanssa, joten päättelin viisaasti, että sitten ne mahtuvat kyllä ilman vauvamasuakin! Tuntui hassulta ostaa vaatteita ns. normaalikokoisten ihmisten mallistosta, vaikkakin suurimmasta päästä.
Sama tunne heräsi H&M:n sovituskopissa, kun kokeilin vaatteita Marni for H&M mallistosta. Eihän sieltä juuri mikään mahtunut päälle, mutta malliston tunika ja pitkä takkijakku mahtuivat. Ostin sen takin... Malli oli reilu, tykkäsin siitä ja ajattelin, että käyttöä tulee.

Marni for H&M



 Lindex

 

Lindex

Toki Gwyneth Paltrow saisi myytyä vaikka jätesäkkejä satasen kappale, kun näyttää niin hyvältä, mutta ihme ja kumma, nuo vaatteet olivat kivoja, mitä nyt ostin. Ei harmita nuo ostokset, ei. Muistetaan, ei sitä Gwynethiltä onnistu mitenkään näyttämään, jos pukeutuukin samoihin loimiin...juu, ei ole tarkoituskaan. Vaatteiden laatu ei ole parasta mahdollista, muutenhan hinta olisi kovempi. Kuitenkin neule on kestänyt mukavasti käyttöä, jakku on vielä napakka (trikoo ja napakka eivät sanoina oikeasti sovi yhteen;). H&M:n takkia en ole vielä käyttänyt ulkona, mutta kankaan laatu on loistava, kestänee vuosia. Hintaa oli enemmän kuin normivaatemallistolla, joten laatu ehkä näkyy? Nuo pallokuviot ovat kankaaseen kudottuja, ei painettuja. Se kielii laadusta.


Toinen "tragedia" liittyen painonlaskuun on se, että viime kesän lomaostokset ovat nyt liian isoja! Panostin Usassa Ralph Laurenin vaatteisiin, ostin useita paitoja ja housuja. Lisäksi matkalaukullinen muuta ihanaa... Ratkaisu ei ole lihottaa itseään takaisin pulleampiin mittoihin, vaan saada pienennettyä vaatteita. Haaveena olisi kyllä pienentyä vielä itsekin. Toivottavasti itsekuria riittää ja järkeä tehdä lopullinen elämänmuutos. Tämä ulkonäköasia aiheuttaa sen, että kuvaani ei tule täällä näkymään. Ei ennenkuin olen se mallimisun mitoissa oleva tyrmäävä kaunotar:)