YSL Chyc works!

Takki Asos, huivi Missoni/Lindex, laukku YSL Chyc

Uusin laukkutulokkaani on niiiin ihana! Se ei ole painava, kuten moni laukuistani on; mikähän siinäkin oikein on? Wangin niitit painavat jo itsessään, että tuntee kantavansa laukkua.Bayswater on myös painava.. Mä en tiedä, mutta jostain syystä tästä YSL:n laukusta tulee mieleen klassiset amerikkalaiset elokuvat, lähinnä rakastamani Woody Allenin Manhattan-elokuvat. Jep, tunteelle ei voi mitään, eikä makuasioista voi kiistellä.
New Yorkilla on erityinen paikka sydämessäni, se on ollut jo kauan lomakohteemme. Olen viettänyt kuukausitolkulla aikaa New Yorkissa, jos kaikki lomat laskettaisiin yhteen. Lapsesta asti olen myös ahminut Woody Allenin elokuvia ja ihaillut leffojen ilmapiiriä, ihmisiä, sukkelaa sanailua, hauskoja juonenkäänteitä ja erityisesti New Yorkia. Allen osaa kuvata New Yorkia kauneimmillaan, vaikka onkin siirtynyt viime vuosina Euroopan puolelle filmituotannossaan. Uudet elokuvat ovat katsomisen arvoisia, mutta minä jääräpää palaan aina New Yorkiin... Kuten sanottua, makuasioista ei voi kiistellä.

Auringolle kiitos hyvästä valosta!

Onko teillä lempparikaupunkia loman vieton suhteen? Minne sydän halajaa..?

One for the road...

Kuten aina, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Olen jo päättänyt hieman hellittää laukkurintamalla ja keskittyä nauttimaan jo hankkimistani aarteista, mutta jotta päätös olisi lainvoimainen, piti vielä kerran tilata eräs laukku...laukkuholistin logiikkaa parhaimmillaan!

Se laukku kuuluu laukkuperheeseen, johon kuuluu useita tuotteita. On käsivarsimallia, olkalaukkua ja clutchia... Jäin siis vain miettimään; minkä mallin voisin itselläni kuvitella olevan käytössä... Miettiminen tosin kesti useamman kuukauden.

Mallisto tismalleen sellaisena, kuin se oli tunnettu lokakuun 1. päivään asti tänä vuonna, ei enää palaa. Sitä on muokattu eri tavoin. Minä halusin alkuperäisen, vielä kun niitä sai. Olenhan tällainen jääräpää:)

Käsin kirjoitettu viesti liikkeestä oli niin herttainen, vaikka sen onkin "joku" myyjä kirjoittanut "jollekin" tyypille Suomeen. Tämä ikään kuin sinetöi shoppailukokemuksen.

 Dust bag antaa jo tiedon merkistä;)

Hihnaa jo näkyvissä...

Tämän tilalla on nykyisin Saint Laurent Paris. Sori, logona ei oikein nappaa. Vanhalla mennään...

Paketista paljastui Yves Saint Laurentin ChYc-olkalaukku, jonka saa myös messenger-tyylisesti aseteltua. Tähän laukkuun päädyin siksi, että laukulle tulee varmasti käyttöä. En halua ostaa turhaan käsivarsilaukkuja, joita en kykene syystä tai toisesta pitämään. Tämä laukku henkii vintage-tyyliä, ei ole liikaa "tähän päivään" muokattu. Laukun malli henkii ajattomuutta. Olen tyytyväinen. Värin suhteen ajattelin olla iloittelematta, vaikka alun perin mietin beigeä ja burgundia. Musta on klassikko ja sopii kaiken kanssa.
Saint Laurentin ChYc-laukut merkin omilla sivuilla ovat pikavilkaisulla säilyttäneet Y-magneettilukon, logo on tietenkin muuttunut ja jotain muitakin pieniä muutoksia olin havaitsevinani. Eivät hullumpia, myönnetään.

Villaa niin, että nipistelee!

Kuvan villaiset paitajakut ovat vanhoja, mutta eivät ole menneet vuosien saatossa miksikään. Olen ostanut nämä Stockmannilta 1990-luvun lopulla. Tuostahan on jo ikuisuus... Tässä siis esittelyssä ysärikamaa!!
Olen pitänyt näitä esimerkiksi öljykangastakin alla tai alkusyksyn kävelylenkeillä sellaisenaan. Menevät villatakin sijaan, mutta ovat paidan mallisia. Kuvissa ne eivät ole edukseen malliltaan, jälleen on havaittavissa laatikko-efekti, mutta kyllä nämä päällä ollessa paremmilta näyttävät, vaikka malli onkin väljä. Tämä lattialle vaatteiden asettelu on kyllä mielikuvituksetonta puuhaa, mutta minkäs teet..

Tuosta vaatteiden sopivasta väljyydestä voi olla kahta mieltä. Toisia se miellyttää, toiset taas haluavat, että vaate on ihoa pitkin..;) Muistan erään työtuttavuuden, joka aina pukeutui numeroa liian pieniin paitoihin. En oikein koskaan ymmärtänyt miksi. Voin olla väärässä, mutta mielestäni paitapuseron nappien ei pidä olla singahtamaisillaan irti napinreiästä. En myöskään halua välttämättä tietää, minkä väriset rintsikat rouvalla oli juuri sinä päivänä päällään krhm...

Nämä paidat säilynevät vielä toiset 15 vuotta, niin hyvää laatua ne ovat. Materiaali on 60% villaa, loput muita kuituja. Muistelen näiden olleen kantistarjouksessa, koska niitä oikein kaksi hankin.

Mitä ikuisuusvaatteita teillä on kätköissänne? Vai meneekö kaikki kiertoon?

I ♥ Your Blog

Jokin aika sitten, kesällä ollakseni tarkka, blogini sai tunnustuksen Veeralta (Stockholm by me), Anniinalta (Petit Passion) ja BagMissiltä (Bagmiss-laukkufriikki). Kiitoksia paljon, tunnustukset ilahduttivat kovin!

Haluaisin seuraavassa nostaa esille neljä blogia, joita olen seurannut jo jonkin aikaa tai ne ovat uusia tuttavuuksia. Seuraan monia blogeja, joten valinta oli vaikea... Ajattelin ajoittaa tunnustuksen jollekin harmaalle, sateiselle päivälle, joten tänään "onnisti";)

Tunnustuksen ohjeet:
1. Kiitä bloggaajaa linkin kera keneltä tämän sait
2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla
3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin :)

Vuorostani haluan antaa tunnustuksen seuraaville neljälle blogille:

Lumo lifestyle
Rovaniemen markkinoilla
BagMiss-laukkufriikki
Tyyliä metsästämässä

Kukin blogi on erilainen, eri ikäisen naisen blogi. Siksi juuri onkin ihanaa seurata kunkin kirjoittajan näkemyksiä elämästään. Näissä blogeissa on mukana tervettä ylpeyttä, hersyvää huumoria, intohimoa muotia ja sisustamista kohtaan sekä rohkeutta ja omaperäisyyttä. Hienoa, arvon bloggarit!

Matkalta tarttunutta

Laukkumuistoja matkoilta-teema jatkuu kassilla ja mukilla. Mukin taustalla on MoMA:n museokaupasta ostamani pikkuinen, minimalistinen puuvillakassi, jota koristaa piirros silloin uudesta MoMA:n rakennuksesta. Sen suunnitteli Yoshio Tanaguchi. Museo avautui 2004 uudelleen Manhattanilla.

Muki sen sijaan tarttui mukaan MoMA:n ollessa suljettuna sen yhdestä "sivupisteestä" Queensistä.  Silloin tilat olivat pienet, varastomaiset. Näillä fyysisesti pienillä ostoksilla saa palautettua mieleen massoittain muistoja; ääniä, tunteita, makuja ja tuoksuja. Kuvaan matkoilla paljon, sillä valokuvaaminen on mieluinen  tapa säilyttää muistoja. Minulle on myös tärkeää osata olla kuvaamattakin tietyissä paikoissa, joissa kuvaaminen tuntuisi vievän hetken kokemisesta jotain pois. On paljon upeita paikkoja ja tilanteita, joista ei ole kuvia muistona, sillä kameran läsnäolo olisi ollut liikaa. Joskus toki myös kiellettyä;)

Hyvänä esimerkkinä siitä on Harry Potter: The Exhibition Times Squarella, missä kävimme viime vuoden kesällä. Siellä kuvaaminen oli kiellettyä, mikä hieman harmitti lastani. Kiersimme opastetun ja dramatisoidun näyttelykierroksen elokuvien lavastuksissa, missä sai nähdä elokuvasarjassa käytettyjä pukuja, esineitä, huonekaluja ja elokuvan merkittäviä paikkoja uudelleen rakennettuna näyttelyä varten. Näyttelyssä sai koskea moniin esineisiin ja istahtaa mm. Hagrid-jätin tuolissa hänen mökissään. Hauska näyttely näin aikuisenkin näkökulmasta. Kierros huipentui (kalliiseen) näyttelykauppaan, josta tietenkin poistuimme pakollisen matkamuiston kera. Se oli lapselle, se ei ollut laukku;) Ei, se ei myöskään ollut huispausluuta...

Se oli tietenkin taikasauva,"ihan samanlainen kuin leffassa"!

Lämpimin ajatuksin...

Lämmintä viikonloppua! Kuvassa uusin huivini, Mulberryn wrinkled wool check wrap, oakin värissä. Tuo varmasti lämmittää kaulaani tänä viikonloppuna, ilmatkin kylmenevät.

Nyt tomaatti-vuohenjuustokeiton kimppuun, jälkiruoaksi omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta...:)

Khakia syksyyn

Tein sunnuntaina kierroksen kaupoissa. Juu, lastenvaateosastoilla ja ihan vähän vain muualla... Asuna oli oikein sopiva, rento parka Asosilta. Eipä ollut liikaa päällä, tuuli sen verran, että ohuemmassa viritelmässä olisi tullut kylmä. En tykkää siitä, että kaupassa tulee kuuma, se pilaa ostosreissun. No, kun on ripeä liikkeissään, ei ehdi kuumotella sisällä ja jälleen palella ulkona. Katsotaanpa jälleen tilannetta, kun pakkaset saapuvat, iiks!

Sunnuntai oli aurinkoinen, joten oli virkistävää, vaikkakin kiireistä käydä kaupoissa. Oli kiire palata kotiin rakkaiden luokse, rouva kun oli yksin liikkeellä eikä tehnyt mieli jäädä oleilemaan keskustan kahviloihin tms. Kyllä sitä joskus ennen tuli vietettyä aikaa ties missä, nyt ei viitsi, jaksa eikä haluakaan;) On se ihanaa, kun viihtyy kotona, nauttii pienistä jutuista. Toki joskus on kiva myös "irrotella", lähinnä se on ollut viime aikoina lasten toppavaatteiden metsästystä;)

Huomaan hieman epätarkkuutta tässä kuvassa, katoava valo se tekee kepposiaan.. Huiviin olen ollut tyytyväinen, se sopii kivasti väreiltään tämän syksyn juttuihin sekä villaisena se lämmittää sopivasti. Ei ole liian paksu, joten ei tule tukala olo sisälläkään.

Takki Asos Black Men, huivi Mulberry Tree Wrap, laukku Chanel, aurinkolasit Ray Ban

Takki on siis miesten valikoimista, mikä nyt ei niin erikoista ole, monet naiset ostavat vaatteita miesten puolelta. Pakko jakaa tässä kohdassa eräs muisto nuoruudesta, jonka saan aasinsillalla tähän liitettyä:) Nuorena tyttönä luin alkuaikojen Trendi-lehteä, missä oli haastateltu naista, joka oli hmm... omalaatuinen tyyppi. Hän kertoi ostavansa kaikki kenkänsä miesten osastolta ja kengät todella näyttivät miesten kengiltä. Hän oli muuten naisellinen kiharoineen, mutta käytti kookkaita miesten kenkiä. No, ei sekään vielä niin erikoista ole, mutta se oli nuoresta Pipsasta erikoista, kun nainen kertoi kantavansa pientä ja vanhaa matkalaukkuaan aina mukanaan, jossa piti olla näkkileipää ja pikkuhousunsuojia mukana. Ilman niitä hän ei olisi selvinnyt. Right! Toivottavasti naisella on yhä kaikki hallussa! Heh... Että semmoinen hullunkurinen muisto! Anteeksi kaikilta, joille mielikuva oli myös liikaa...sama juttu täällä:)

Maisema, jonka muuttumista seuraan kirjoittaessani♥

Aurinkoa päiväänne, vaikka harmaata ja sateista siellä tänään onkin!

Blues

Täti-tyylin saa rikottua mainiosti boyfriend-farkuilla.
Täti-tyyliä saa korostettua mainiosti lisäämällä silkkihuivin, jossa on sama kuviointi kuin laukussa sekä kimaltelevan pukukorun. Eläköön täti-tyyli!
Ei nyt sentään, jäin vain miettimään, miten voisin käyttää jakkujani nyt kun en ole hetkeen töissä kodin ulkopuolella... En varmaan mitään radikaalia uudistusta osaa tehdä itseni suhteen, joten ainoa juttu, minkä kanssa voi leikitellä, on takin alla oleva paita. Sitä pitää miettiä...

Solki, joka ei oikein erotu kuvasta kunnolla, on n. 8 vuotta vanha HM-ostos. Siltä ajalta on muutama muukin solki, silloin niitä oli enemmänkin tarjolla. Jokin niissä kiehtoo; ne ovat helppoja asusteita, niiden paikkaa voi muuttaa, toisin kuin ranne- ja kaulakorujen.

Laukkuna vintage Dior.

Ranteeseen lasiset Snö of Swedenin vanhat korut. Oikealla olevasta poistin Snö-logon, sillä se tummeni rumaksi. Siitä olen täällä valittanutkin aiemmin, Snön huonosta laadusta metalliosien suhteen. Itse asiassa en ole siitä syystä katsellut merkin koruja vuosiin. Olisiko laatu parantunut?

Housewife uniform

Kauppareissu hoituu sutjakkaasti, tai ainakin hoitui vielä muutama päivä sitten näinkin ohuessa takissa. Aamulämpötiloihin tällä kokonaisuudella ei ulos mennä, mutta iltapäivällä ehkä nopeasti. Tähän lisäksi villainen kaulahuivi, niin kylmä ei ehdi tulla. En voi sanoa odottavani untuvatakkikelejä, vaikka villasukissa ja neuleissa kotona hiippailenkin.. Syksy on vuodenaika, josta tykkään, mutta en siitä loska-osuudesta, joka eittämättä tulee vastaan mentäessä talven puolelle. Luulenpa, ettei loskan ystäviä löydy..;)

Takki on uudesta nettikauppatuttavuudesta, New Lookista. Neule HM, huivi Mulberry.

Shopperi on ihan ehdottomia kauppakassisuosikkejani, se on pehmeää nahkaa, iso ja siinä on reilut kahvat, jotta laukku kulkee vaivattomasti olkapäällä. Laukku roikkuu maassa, jos pidän sitä kädessä, eli laukku on tilava.

Laukku on ruotsalaista designia, Maria Weslerlindin. Löysin laukun eräältä lomareissulta Suomessa, missä se oli alennuksessa eräässä käsityö/vaateliikkeessä. Mainio löytö!

Mielestäni teen parhaita löytöjä kaukaa kotoa, Suomessakin liikkuessa. Taitaa olla niin, että juuri silloin, kun mitään ei etsi, löytääkin kivoja juttuja. Tuskan hiki nousee jo valmiiksi otsalle, jos olisi pakko löytää jotain johonkin tilaisuuteen;)

Sävyisää printtiä

Tätä paitaa kuvatessani tulin ajatelleeksi, pitäisikö laittaa jokin valkoinen lakana taustaksi, kun paita jotenkin sulautuu tuohon lattiaan:) Muutenkin asukuvieni myötä kotini lattia on saanut ehkä liikaakin blogijulkisuutta, kuin alunperin ajattelin. Pitää hieman harkita tuota lakanan käyttöä...

Tässä asussa housut olivat mustat, jotka "värillään" rauhoittivat yläosaa. Kukin asun osa on vähintään 2 vuotta vanha, joten vaatekaapin kätköillä todella kannattaa harrastaa löytöretkeilyä. Olen hiljalleen vähentämässä vaatteiden ja laukkujen ostoa ja odotan työelämään paluuta, jolloin rahallinen tilannekin antaa enemmän periksi mielihaluille*. Blogin kannalta en tiedä, ryhdynkö sitten maisemakuvaajaksi vai mitä, mutta eiköhän tämä tästä. Tämähän ei ole työ, vaan harrastus. Täällä ei kukaan käske tekemään jotain tai vaatimaan tilastointia tai työn tehokkuuden lisäämistä. Huh!

Paitana Michael Korsin Michael-malliston ihanan kevyt 3/4-hihainen, kiristysnauhalla muokattavissa oleva tuliainen parin vuoden takaa.

Kaulassa Lindexin Affordable luxury-malliston statement koru, sekin varmaan parin vuoden takainen ostos.

Laukku vintage Dior. Laukussa on myös olkahihna, joka helpottaa operointia kävelemättömän jälkikasvun kanssa. Hoitolaukkua tms. viritelmää en edes yritä esitellä blogissani, se ei oikein sovi mihinkään asuun;)

*Never say never...

Vauvamuskariin tie nyt vie!

Aiemmassa postauksessani, jossa esittelin neuletakin Missoni/Lindex-kokoelmasta, mainitsinkin toisesta neuleesta, joka ylläni menin vauvamuskariin. Koin hilpeyttä ajatellessani muiden äitien käytännöllisiä paitoja jättäen omani vaatehuoneen perälle ja sujauttamalla tämän lurex-koristellun neuleen ylleni. Ilman tuota Maden kaulakorua, tosin. Se olisi saanut kaikki vauvat katsomaan minua, eikä muskarin ohjaajaa kivoine laululeikkineen. Koru kuitenkin tulee puettua paidan kanssa sitten toiste. Jossain ihan muualla.
Valitsin tämän paidan siitä syystä, että tuntui siltä. Simppeli selitys. No, simppeli tyttö;)

Jälleen jää nähtäväksi, kuinka hyvin käyttäytyvää matskua tämä neule on. Ihan hauska kaveri ainakin tähän asti, heh. Tämän malliston vaatteet saavat ihmiset joko tykkäämään niistä tai jopa yökkäilemään kuosi-ilottelulle, mitä nyt olen eri blogeissa kommentteja lueskellut. Onneksi en mieti mitä muut ajattelevat, vaan pukeudun kuten haluan.

Miten se nyt on, tykkäättekö pukeutua hieman yli kuin huomata olevanne liiankin huomaamattomia? Työssäni en voi pukeutumisellani liikoja kokeilla, mutta näin kotiäitinä tekee hyvää panostaa kauppareissuihinkin:D
Juhlissa asia on mielestäni vieraan kannalta parempi, jos on vähän ylipukeutunut kuin liian arkisesti varustautunut.
Mukavaa viikonloppua jokaiselle, sateesta huolimatta! Pidetään toisemme lämpiminä:)

Art in a bag

Oih, valitsinkin oivallisen postausidean; luonteeni ei sallisi mitenkään julkaista näin ruttuisesta kassista tai mistään muustakaan asiasta kuvaa, mutta hammasta purren tässä sitä tullaan! Pikkutarkka neitsytluonne, voisi joku sanoa.
Seuraava matkoiltani löytynyt shopperi on Whitney Museum of American Art:n museokaupasta ostettu. Kassin kuvituksena on amerikkalaisen taiteilija Barbara Krugerin vuodelta 1987 oleva valokuvateos " I shop therefore I am". Tuo sarkastinen valokuvateos kertoo tästä ajasta paremmin kuin mikään muu. Onhan se totta. Vaikka kuinka kirppareilla tekisikin ostoksia, tai ostaisi vain laatua ja vähän, kyse on kuluttamisesta. Shoppailu on monelle meistä yksi elämän sisällöistä, harrastus. Se auttaa joillekin raskaaseen työviikkoon, se lohduttaa sydänsuruissa, sen avulla voi näyttää varallisuuttaan ja mauttomuuttaankin. Joillakin intohimona ovat postimerkit, toiselle laukut, kolmas vaihtaa autoa vuosittain. Mitäpä sitä kieltämäänkään, shoppailu on nykyajan vitsaus hyvässä ja pahassa. Itsekin täällä esittelen ostoksiani, uusia tai vanhoja, käytettyjä tai perittyjä... Oikeastaan ihailen sitä ihmistyyppiä, joka varoistaan huolimatta tekee ostoksensa harkiten eikä kuluta turhia. No, äidille terveisiä♥

Olen aivan hurmaantunut tästä ruskasta; mitkä värit harmaata vasten! Kuin vaahterat olisivat tulessa muun ympäristön ollessa sotkuisena.... Kaunista päivää kaikille!

Sortunut shoppaaja

Kävin tuossa viikonloppuna Aleksin Lindexillä. Ihan ajattelin lastenvaateosastolle vain suunnata, mutta kas kummaa, katse harhaili jo Missoni-yhteistyömallistossa. Oli niin sopivasti tie rullaportaisiin "tukittu" Missoni/Lindex-vaatteilla. Ohi ei päässyt millään...
Olen jo todennut, että Lindexiltä ei laatua oikein saa, Holly&Whyte-mallisto on siitä yksi esimerkki. Nyppyyntyvät tekokuidut eivät sytytä. Siitä siis en ollut viisastunut ollenkaan, vaan käsi hiplaili kuin ohimennen neuletakkia, joka on alla kuvassa. Jotain muutakin sujahti ostoskassiin, kuten aiemmin nähty huivi. Jää jälleen nähtäväksi, kuinka ensipesu tai runsaampi käyttö kohtelee vaatteita. Kuosit miellyttävät silmääni, koska niissä on sitä liikaakin, you know? Kuviovaatteet ovat vähemmistössä vaatteissani, mutta näiden kanssa ei tule ongelmaa. Olipahan muuten tänä aamuna hauskaa (oman pääni sisällä), kun astelimme muskariin vauvan kanssa, ja päälläni oli eräs toinen neule Missoni/Lindex-kokoelmasta. Lurexia, lurexia... Hillitty paitahan se lopulta on, mutta taisin hieman erottua perusmuskarimamman lookista. Siis mitään pahaa ei ole peruskollareissa tai trikoopaidoissa, niitähän minäkin käytän kotiasuna, mutta olisin voinut siis valita jonkun vähemmän lurexin paidan. Enpä valinnut;)

Nyt pitää pahoitella sitä, kun aurinko hieman kirkasti liikaakin tuota kuvan yläkulmaa;) Muutenhan pahoittelen jatkuvasti lisääntyvän hämärän vaikutusta kuviini.
Paitana tuossa peruspaitis Lauren Ralph Laurenilta. Tuo kaulassa oleva huivi on tuttu huivi aiemmasta postauksesta. Missonia, siis 100% aitoa itseään, voisin kuvitella huivien suhteen hankkivani vielä joskus. Niissä on välillä upeita väriyhdistelmiä. Huivien suhteen olen kokeilevakin, kuviotkin saattavat mennä helposti, jos yläosa muuten on hillitty, esimerkiksi radikaalin musta:)

Mitä mieltä olet näistä yhteistyömallistoista? Mikä on kiinnostanut? Vai annatko olla....
Ihanaa päivänjatkoa Sinulle!

Helppoja matkamuistoja

Heh, otsikko on aika karsea... Ei ole kyseessä torimyyjän maalatut rantakivet, vaan kätevät kauppakassit! Tietenkin näin tunnustaneena laukkuholistina minulla on myös näitä käytännöllisiä kangaskasseja kertynyt vuosien varrelta. Ajattelin välillä esitellä näitä hauskoja pussukoita, koittakaa kestää;) Näitä kasseja on varmasti lukijoillanikin, joten hihkaiskaa, jos omistatte myös esitellyn tavaransäilyttimen!

"Sarjan" aloittaa New Yorkin julkisen kirjaston mainio ja oikeastaan laadukaskin kassi. Se on hillitysti kuvioitu mukaillen kirjastoa vartioivista leijonapatsaista. Syy miksi hankin näitä kasseja on yleensä arkisen käytännöllinen; ruokakaupoissa täytyy matkoillakin käydä, joten hirveä muovipussien kuluttaminen on tuhlausta. Toisekseen kassi on helppo ja halpa matkamuisto, jota tulee käytettyä Suomessakin.

Laukku on siitä hauska, että se on käännettävä. Sisäpuoli on tällä kertaa (minulla aina) punainen. Mutta joku toinen voisi ottaa punaisenkin käyttöön, jos siltä tuntuisi.

Teksti on myös aika hillittyllä fontilla, joten se ei mainosta suureen ääneen ostopaikkaansa. Kaiken kaikkiaan kätevä kauppakassi!

Cos & Wang

Tämä neuletakki tuli ostettua Cosilta ja olen sitä pitänyt arviolta alle 10 kertaa. Voin tämän käytön perusteella    suositella tätä juuri sinulle, joka rakastat nyppyjen poistamista;) Todellakin, jo ensimmäisen kerran jälkeen huomasin suureksi ärsytyksekseni, että nyppyjä tämä pehmeää villaa oleva takki kerää. En ole vielä siirtynyt trenssiin tai villakankaaseen, vaan pitäydyn neuletakeissa tai nahkatakissa. Ikävää, että Cosin laatu oli tällä kertaa ihan ala-arvoista. Muten olen tyytyväinen takin malliin, se on Cosille tyypillisen simppeli ilman turhia pikku yksityiskohtia. No, nyppytalkoot odottavat taas...

Syksyn hämäryys taas saa aikaan sen, että kuvani, joiden värejä en käsittele mitenkään, ovat välillä aivan kamalia. Pahoitteluni siitä. Näissä lähikuvissa nyppyinen neuletakki näkyy lähempää, mutta myös uusi pinnasängyn peitto huivini Missoni/Lindex-mallistosta. Huivi on jättikokoinen, joten se lämmittää kovasti kaulalla. Hartiahuivinakin se toimii tarvittaessa.

Alexander Wang-kokoelmani karttui vastikään Diegolla. Espresson värinen laukku minulta puuttuikin, ellei ruskeaa Bayswateria lasketa mukaan. Käytössä olen vasta tajunnut laukun jujun, kuvissa se näytti/näyttää kömpelöltä, eikä sen "luonne" tule esille. 

Laukkua voi käyttää messenger-tyylisesti, joka on ehdoton vaatimus tämän hetken laukuiltani. Sitä voi myös pitää käsivarrella. Laukussa on kolme syvää osastoa, joka hieman hidastaa tavaroiden löytymistä kiireessä. Mutta annetaan se nyt anteeksi;)

Mikä laukkutyyli sinua miellyttää eniten? Messenger vai kädessä pidettävät?  Vai oletko kaikkiruokainen? Tervetuloa kommentoimaan!
Lämmintä lokakuun alkua kaikille♥