Housewife uniform

Kauppareissu hoituu sutjakkaasti, tai ainakin hoitui vielä muutama päivä sitten näinkin ohuessa takissa. Aamulämpötiloihin tällä kokonaisuudella ei ulos mennä, mutta iltapäivällä ehkä nopeasti. Tähän lisäksi villainen kaulahuivi, niin kylmä ei ehdi tulla. En voi sanoa odottavani untuvatakkikelejä, vaikka villasukissa ja neuleissa kotona hiippailenkin.. Syksy on vuodenaika, josta tykkään, mutta en siitä loska-osuudesta, joka eittämättä tulee vastaan mentäessä talven puolelle. Luulenpa, ettei loskan ystäviä löydy..;)

Takki on uudesta nettikauppatuttavuudesta, New Lookista. Neule HM, huivi Mulberry.

Shopperi on ihan ehdottomia kauppakassisuosikkejani, se on pehmeää nahkaa, iso ja siinä on reilut kahvat, jotta laukku kulkee vaivattomasti olkapäällä. Laukku roikkuu maassa, jos pidän sitä kädessä, eli laukku on tilava.

Laukku on ruotsalaista designia, Maria Weslerlindin. Löysin laukun eräältä lomareissulta Suomessa, missä se oli alennuksessa eräässä käsityö/vaateliikkeessä. Mainio löytö!

Mielestäni teen parhaita löytöjä kaukaa kotoa, Suomessakin liikkuessa. Taitaa olla niin, että juuri silloin, kun mitään ei etsi, löytääkin kivoja juttuja. Tuskan hiki nousee jo valmiiksi otsalle, jos olisi pakko löytää jotain johonkin tilaisuuteen;)

Sävyisää printtiä

Tätä paitaa kuvatessani tulin ajatelleeksi, pitäisikö laittaa jokin valkoinen lakana taustaksi, kun paita jotenkin sulautuu tuohon lattiaan:) Muutenkin asukuvieni myötä kotini lattia on saanut ehkä liikaakin blogijulkisuutta, kuin alunperin ajattelin. Pitää hieman harkita tuota lakanan käyttöä...

Tässä asussa housut olivat mustat, jotka "värillään" rauhoittivat yläosaa. Kukin asun osa on vähintään 2 vuotta vanha, joten vaatekaapin kätköillä todella kannattaa harrastaa löytöretkeilyä. Olen hiljalleen vähentämässä vaatteiden ja laukkujen ostoa ja odotan työelämään paluuta, jolloin rahallinen tilannekin antaa enemmän periksi mielihaluille*. Blogin kannalta en tiedä, ryhdynkö sitten maisemakuvaajaksi vai mitä, mutta eiköhän tämä tästä. Tämähän ei ole työ, vaan harrastus. Täällä ei kukaan käske tekemään jotain tai vaatimaan tilastointia tai työn tehokkuuden lisäämistä. Huh!

Paitana Michael Korsin Michael-malliston ihanan kevyt 3/4-hihainen, kiristysnauhalla muokattavissa oleva tuliainen parin vuoden takaa.

Kaulassa Lindexin Affordable luxury-malliston statement koru, sekin varmaan parin vuoden takainen ostos.

Laukku vintage Dior. Laukussa on myös olkahihna, joka helpottaa operointia kävelemättömän jälkikasvun kanssa. Hoitolaukkua tms. viritelmää en edes yritä esitellä blogissani, se ei oikein sovi mihinkään asuun;)

*Never say never...

Vauvamuskariin tie nyt vie!

Aiemmassa postauksessani, jossa esittelin neuletakin Missoni/Lindex-kokoelmasta, mainitsinkin toisesta neuleesta, joka ylläni menin vauvamuskariin. Koin hilpeyttä ajatellessani muiden äitien käytännöllisiä paitoja jättäen omani vaatehuoneen perälle ja sujauttamalla tämän lurex-koristellun neuleen ylleni. Ilman tuota Maden kaulakorua, tosin. Se olisi saanut kaikki vauvat katsomaan minua, eikä muskarin ohjaajaa kivoine laululeikkineen. Koru kuitenkin tulee puettua paidan kanssa sitten toiste. Jossain ihan muualla.
Valitsin tämän paidan siitä syystä, että tuntui siltä. Simppeli selitys. No, simppeli tyttö;)

Jälleen jää nähtäväksi, kuinka hyvin käyttäytyvää matskua tämä neule on. Ihan hauska kaveri ainakin tähän asti, heh. Tämän malliston vaatteet saavat ihmiset joko tykkäämään niistä tai jopa yökkäilemään kuosi-ilottelulle, mitä nyt olen eri blogeissa kommentteja lueskellut. Onneksi en mieti mitä muut ajattelevat, vaan pukeudun kuten haluan.

Miten se nyt on, tykkäättekö pukeutua hieman yli kuin huomata olevanne liiankin huomaamattomia? Työssäni en voi pukeutumisellani liikoja kokeilla, mutta näin kotiäitinä tekee hyvää panostaa kauppareissuihinkin:D
Juhlissa asia on mielestäni vieraan kannalta parempi, jos on vähän ylipukeutunut kuin liian arkisesti varustautunut.
Mukavaa viikonloppua jokaiselle, sateesta huolimatta! Pidetään toisemme lämpiminä:)

Art in a bag

Oih, valitsinkin oivallisen postausidean; luonteeni ei sallisi mitenkään julkaista näin ruttuisesta kassista tai mistään muustakaan asiasta kuvaa, mutta hammasta purren tässä sitä tullaan! Pikkutarkka neitsytluonne, voisi joku sanoa.
Seuraava matkoiltani löytynyt shopperi on Whitney Museum of American Art:n museokaupasta ostettu. Kassin kuvituksena on amerikkalaisen taiteilija Barbara Krugerin vuodelta 1987 oleva valokuvateos " I shop therefore I am". Tuo sarkastinen valokuvateos kertoo tästä ajasta paremmin kuin mikään muu. Onhan se totta. Vaikka kuinka kirppareilla tekisikin ostoksia, tai ostaisi vain laatua ja vähän, kyse on kuluttamisesta. Shoppailu on monelle meistä yksi elämän sisällöistä, harrastus. Se auttaa joillekin raskaaseen työviikkoon, se lohduttaa sydänsuruissa, sen avulla voi näyttää varallisuuttaan ja mauttomuuttaankin. Joillakin intohimona ovat postimerkit, toiselle laukut, kolmas vaihtaa autoa vuosittain. Mitäpä sitä kieltämäänkään, shoppailu on nykyajan vitsaus hyvässä ja pahassa. Itsekin täällä esittelen ostoksiani, uusia tai vanhoja, käytettyjä tai perittyjä... Oikeastaan ihailen sitä ihmistyyppiä, joka varoistaan huolimatta tekee ostoksensa harkiten eikä kuluta turhia. No, äidille terveisiä♥

Olen aivan hurmaantunut tästä ruskasta; mitkä värit harmaata vasten! Kuin vaahterat olisivat tulessa muun ympäristön ollessa sotkuisena.... Kaunista päivää kaikille!

Sortunut shoppaaja

Kävin tuossa viikonloppuna Aleksin Lindexillä. Ihan ajattelin lastenvaateosastolle vain suunnata, mutta kas kummaa, katse harhaili jo Missoni-yhteistyömallistossa. Oli niin sopivasti tie rullaportaisiin "tukittu" Missoni/Lindex-vaatteilla. Ohi ei päässyt millään...
Olen jo todennut, että Lindexiltä ei laatua oikein saa, Holly&Whyte-mallisto on siitä yksi esimerkki. Nyppyyntyvät tekokuidut eivät sytytä. Siitä siis en ollut viisastunut ollenkaan, vaan käsi hiplaili kuin ohimennen neuletakkia, joka on alla kuvassa. Jotain muutakin sujahti ostoskassiin, kuten aiemmin nähty huivi. Jää jälleen nähtäväksi, kuinka ensipesu tai runsaampi käyttö kohtelee vaatteita. Kuosit miellyttävät silmääni, koska niissä on sitä liikaakin, you know? Kuviovaatteet ovat vähemmistössä vaatteissani, mutta näiden kanssa ei tule ongelmaa. Olipahan muuten tänä aamuna hauskaa (oman pääni sisällä), kun astelimme muskariin vauvan kanssa, ja päälläni oli eräs toinen neule Missoni/Lindex-kokoelmasta. Lurexia, lurexia... Hillitty paitahan se lopulta on, mutta taisin hieman erottua perusmuskarimamman lookista. Siis mitään pahaa ei ole peruskollareissa tai trikoopaidoissa, niitähän minäkin käytän kotiasuna, mutta olisin voinut siis valita jonkun vähemmän lurexin paidan. Enpä valinnut;)

Nyt pitää pahoitella sitä, kun aurinko hieman kirkasti liikaakin tuota kuvan yläkulmaa;) Muutenhan pahoittelen jatkuvasti lisääntyvän hämärän vaikutusta kuviini.
Paitana tuossa peruspaitis Lauren Ralph Laurenilta. Tuo kaulassa oleva huivi on tuttu huivi aiemmasta postauksesta. Missonia, siis 100% aitoa itseään, voisin kuvitella huivien suhteen hankkivani vielä joskus. Niissä on välillä upeita väriyhdistelmiä. Huivien suhteen olen kokeilevakin, kuviotkin saattavat mennä helposti, jos yläosa muuten on hillitty, esimerkiksi radikaalin musta:)

Mitä mieltä olet näistä yhteistyömallistoista? Mikä on kiinnostanut? Vai annatko olla....
Ihanaa päivänjatkoa Sinulle!

Helppoja matkamuistoja

Heh, otsikko on aika karsea... Ei ole kyseessä torimyyjän maalatut rantakivet, vaan kätevät kauppakassit! Tietenkin näin tunnustaneena laukkuholistina minulla on myös näitä käytännöllisiä kangaskasseja kertynyt vuosien varrelta. Ajattelin välillä esitellä näitä hauskoja pussukoita, koittakaa kestää;) Näitä kasseja on varmasti lukijoillanikin, joten hihkaiskaa, jos omistatte myös esitellyn tavaransäilyttimen!

"Sarjan" aloittaa New Yorkin julkisen kirjaston mainio ja oikeastaan laadukaskin kassi. Se on hillitysti kuvioitu mukaillen kirjastoa vartioivista leijonapatsaista. Syy miksi hankin näitä kasseja on yleensä arkisen käytännöllinen; ruokakaupoissa täytyy matkoillakin käydä, joten hirveä muovipussien kuluttaminen on tuhlausta. Toisekseen kassi on helppo ja halpa matkamuisto, jota tulee käytettyä Suomessakin.

Laukku on siitä hauska, että se on käännettävä. Sisäpuoli on tällä kertaa (minulla aina) punainen. Mutta joku toinen voisi ottaa punaisenkin käyttöön, jos siltä tuntuisi.

Teksti on myös aika hillittyllä fontilla, joten se ei mainosta suureen ääneen ostopaikkaansa. Kaiken kaikkiaan kätevä kauppakassi!

Cos & Wang

Tämä neuletakki tuli ostettua Cosilta ja olen sitä pitänyt arviolta alle 10 kertaa. Voin tämän käytön perusteella    suositella tätä juuri sinulle, joka rakastat nyppyjen poistamista;) Todellakin, jo ensimmäisen kerran jälkeen huomasin suureksi ärsytyksekseni, että nyppyjä tämä pehmeää villaa oleva takki kerää. En ole vielä siirtynyt trenssiin tai villakankaaseen, vaan pitäydyn neuletakeissa tai nahkatakissa. Ikävää, että Cosin laatu oli tällä kertaa ihan ala-arvoista. Muten olen tyytyväinen takin malliin, se on Cosille tyypillisen simppeli ilman turhia pikku yksityiskohtia. No, nyppytalkoot odottavat taas...

Syksyn hämäryys taas saa aikaan sen, että kuvani, joiden värejä en käsittele mitenkään, ovat välillä aivan kamalia. Pahoitteluni siitä. Näissä lähikuvissa nyppyinen neuletakki näkyy lähempää, mutta myös uusi pinnasängyn peitto huivini Missoni/Lindex-mallistosta. Huivi on jättikokoinen, joten se lämmittää kovasti kaulalla. Hartiahuivinakin se toimii tarvittaessa.

Alexander Wang-kokoelmani karttui vastikään Diegolla. Espresson värinen laukku minulta puuttuikin, ellei ruskeaa Bayswateria lasketa mukaan. Käytössä olen vasta tajunnut laukun jujun, kuvissa se näytti/näyttää kömpelöltä, eikä sen "luonne" tule esille. 

Laukkua voi käyttää messenger-tyylisesti, joka on ehdoton vaatimus tämän hetken laukuiltani. Sitä voi myös pitää käsivarrella. Laukussa on kolme syvää osastoa, joka hieman hidastaa tavaroiden löytymistä kiireessä. Mutta annetaan se nyt anteeksi;)

Mikä laukkutyyli sinua miellyttää eniten? Messenger vai kädessä pidettävät?  Vai oletko kaikkiruokainen? Tervetuloa kommentoimaan!
Lämmintä lokakuun alkua kaikille♥