Vauvamuskariin tie nyt vie!

Aiemmassa postauksessani, jossa esittelin neuletakin Missoni/Lindex-kokoelmasta, mainitsinkin toisesta neuleesta, joka ylläni menin vauvamuskariin. Koin hilpeyttä ajatellessani muiden äitien käytännöllisiä paitoja jättäen omani vaatehuoneen perälle ja sujauttamalla tämän lurex-koristellun neuleen ylleni. Ilman tuota Maden kaulakorua, tosin. Se olisi saanut kaikki vauvat katsomaan minua, eikä muskarin ohjaajaa kivoine laululeikkineen. Koru kuitenkin tulee puettua paidan kanssa sitten toiste. Jossain ihan muualla.
Valitsin tämän paidan siitä syystä, että tuntui siltä. Simppeli selitys. No, simppeli tyttö;)

Jälleen jää nähtäväksi, kuinka hyvin käyttäytyvää matskua tämä neule on. Ihan hauska kaveri ainakin tähän asti, heh. Tämän malliston vaatteet saavat ihmiset joko tykkäämään niistä tai jopa yökkäilemään kuosi-ilottelulle, mitä nyt olen eri blogeissa kommentteja lueskellut. Onneksi en mieti mitä muut ajattelevat, vaan pukeudun kuten haluan.

Miten se nyt on, tykkäättekö pukeutua hieman yli kuin huomata olevanne liiankin huomaamattomia? Työssäni en voi pukeutumisellani liikoja kokeilla, mutta näin kotiäitinä tekee hyvää panostaa kauppareissuihinkin:D
Juhlissa asia on mielestäni vieraan kannalta parempi, jos on vähän ylipukeutunut kuin liian arkisesti varustautunut.
Mukavaa viikonloppua jokaiselle, sateesta huolimatta! Pidetään toisemme lämpiminä:)

Art in a bag

Oih, valitsinkin oivallisen postausidean; luonteeni ei sallisi mitenkään julkaista näin ruttuisesta kassista tai mistään muustakaan asiasta kuvaa, mutta hammasta purren tässä sitä tullaan! Pikkutarkka neitsytluonne, voisi joku sanoa.
Seuraava matkoiltani löytynyt shopperi on Whitney Museum of American Art:n museokaupasta ostettu. Kassin kuvituksena on amerikkalaisen taiteilija Barbara Krugerin vuodelta 1987 oleva valokuvateos " I shop therefore I am". Tuo sarkastinen valokuvateos kertoo tästä ajasta paremmin kuin mikään muu. Onhan se totta. Vaikka kuinka kirppareilla tekisikin ostoksia, tai ostaisi vain laatua ja vähän, kyse on kuluttamisesta. Shoppailu on monelle meistä yksi elämän sisällöistä, harrastus. Se auttaa joillekin raskaaseen työviikkoon, se lohduttaa sydänsuruissa, sen avulla voi näyttää varallisuuttaan ja mauttomuuttaankin. Joillakin intohimona ovat postimerkit, toiselle laukut, kolmas vaihtaa autoa vuosittain. Mitäpä sitä kieltämäänkään, shoppailu on nykyajan vitsaus hyvässä ja pahassa. Itsekin täällä esittelen ostoksiani, uusia tai vanhoja, käytettyjä tai perittyjä... Oikeastaan ihailen sitä ihmistyyppiä, joka varoistaan huolimatta tekee ostoksensa harkiten eikä kuluta turhia. No, äidille terveisiä♥

Olen aivan hurmaantunut tästä ruskasta; mitkä värit harmaata vasten! Kuin vaahterat olisivat tulessa muun ympäristön ollessa sotkuisena.... Kaunista päivää kaikille!

Sortunut shoppaaja

Kävin tuossa viikonloppuna Aleksin Lindexillä. Ihan ajattelin lastenvaateosastolle vain suunnata, mutta kas kummaa, katse harhaili jo Missoni-yhteistyömallistossa. Oli niin sopivasti tie rullaportaisiin "tukittu" Missoni/Lindex-vaatteilla. Ohi ei päässyt millään...
Olen jo todennut, että Lindexiltä ei laatua oikein saa, Holly&Whyte-mallisto on siitä yksi esimerkki. Nyppyyntyvät tekokuidut eivät sytytä. Siitä siis en ollut viisastunut ollenkaan, vaan käsi hiplaili kuin ohimennen neuletakkia, joka on alla kuvassa. Jotain muutakin sujahti ostoskassiin, kuten aiemmin nähty huivi. Jää jälleen nähtäväksi, kuinka ensipesu tai runsaampi käyttö kohtelee vaatteita. Kuosit miellyttävät silmääni, koska niissä on sitä liikaakin, you know? Kuviovaatteet ovat vähemmistössä vaatteissani, mutta näiden kanssa ei tule ongelmaa. Olipahan muuten tänä aamuna hauskaa (oman pääni sisällä), kun astelimme muskariin vauvan kanssa, ja päälläni oli eräs toinen neule Missoni/Lindex-kokoelmasta. Lurexia, lurexia... Hillitty paitahan se lopulta on, mutta taisin hieman erottua perusmuskarimamman lookista. Siis mitään pahaa ei ole peruskollareissa tai trikoopaidoissa, niitähän minäkin käytän kotiasuna, mutta olisin voinut siis valita jonkun vähemmän lurexin paidan. Enpä valinnut;)

Nyt pitää pahoitella sitä, kun aurinko hieman kirkasti liikaakin tuota kuvan yläkulmaa;) Muutenhan pahoittelen jatkuvasti lisääntyvän hämärän vaikutusta kuviini.
Paitana tuossa peruspaitis Lauren Ralph Laurenilta. Tuo kaulassa oleva huivi on tuttu huivi aiemmasta postauksesta. Missonia, siis 100% aitoa itseään, voisin kuvitella huivien suhteen hankkivani vielä joskus. Niissä on välillä upeita väriyhdistelmiä. Huivien suhteen olen kokeilevakin, kuviotkin saattavat mennä helposti, jos yläosa muuten on hillitty, esimerkiksi radikaalin musta:)

Mitä mieltä olet näistä yhteistyömallistoista? Mikä on kiinnostanut? Vai annatko olla....
Ihanaa päivänjatkoa Sinulle!

Helppoja matkamuistoja

Heh, otsikko on aika karsea... Ei ole kyseessä torimyyjän maalatut rantakivet, vaan kätevät kauppakassit! Tietenkin näin tunnustaneena laukkuholistina minulla on myös näitä käytännöllisiä kangaskasseja kertynyt vuosien varrelta. Ajattelin välillä esitellä näitä hauskoja pussukoita, koittakaa kestää;) Näitä kasseja on varmasti lukijoillanikin, joten hihkaiskaa, jos omistatte myös esitellyn tavaransäilyttimen!

"Sarjan" aloittaa New Yorkin julkisen kirjaston mainio ja oikeastaan laadukaskin kassi. Se on hillitysti kuvioitu mukaillen kirjastoa vartioivista leijonapatsaista. Syy miksi hankin näitä kasseja on yleensä arkisen käytännöllinen; ruokakaupoissa täytyy matkoillakin käydä, joten hirveä muovipussien kuluttaminen on tuhlausta. Toisekseen kassi on helppo ja halpa matkamuisto, jota tulee käytettyä Suomessakin.

Laukku on siitä hauska, että se on käännettävä. Sisäpuoli on tällä kertaa (minulla aina) punainen. Mutta joku toinen voisi ottaa punaisenkin käyttöön, jos siltä tuntuisi.

Teksti on myös aika hillittyllä fontilla, joten se ei mainosta suureen ääneen ostopaikkaansa. Kaiken kaikkiaan kätevä kauppakassi!

Cos & Wang

Tämä neuletakki tuli ostettua Cosilta ja olen sitä pitänyt arviolta alle 10 kertaa. Voin tämän käytön perusteella    suositella tätä juuri sinulle, joka rakastat nyppyjen poistamista;) Todellakin, jo ensimmäisen kerran jälkeen huomasin suureksi ärsytyksekseni, että nyppyjä tämä pehmeää villaa oleva takki kerää. En ole vielä siirtynyt trenssiin tai villakankaaseen, vaan pitäydyn neuletakeissa tai nahkatakissa. Ikävää, että Cosin laatu oli tällä kertaa ihan ala-arvoista. Muten olen tyytyväinen takin malliin, se on Cosille tyypillisen simppeli ilman turhia pikku yksityiskohtia. No, nyppytalkoot odottavat taas...

Syksyn hämäryys taas saa aikaan sen, että kuvani, joiden värejä en käsittele mitenkään, ovat välillä aivan kamalia. Pahoitteluni siitä. Näissä lähikuvissa nyppyinen neuletakki näkyy lähempää, mutta myös uusi pinnasängyn peitto huivini Missoni/Lindex-mallistosta. Huivi on jättikokoinen, joten se lämmittää kovasti kaulalla. Hartiahuivinakin se toimii tarvittaessa.

Alexander Wang-kokoelmani karttui vastikään Diegolla. Espresson värinen laukku minulta puuttuikin, ellei ruskeaa Bayswateria lasketa mukaan. Käytössä olen vasta tajunnut laukun jujun, kuvissa se näytti/näyttää kömpelöltä, eikä sen "luonne" tule esille. 

Laukkua voi käyttää messenger-tyylisesti, joka on ehdoton vaatimus tämän hetken laukuiltani. Sitä voi myös pitää käsivarrella. Laukussa on kolme syvää osastoa, joka hieman hidastaa tavaroiden löytymistä kiireessä. Mutta annetaan se nyt anteeksi;)

Mikä laukkutyyli sinua miellyttää eniten? Messenger vai kädessä pidettävät?  Vai oletko kaikkiruokainen? Tervetuloa kommentoimaan!
Lämmintä lokakuun alkua kaikille♥

Once in a lifetime

Mennessäni naimisiin jokunen vuosi sitten, yksinkertainen hääasuni kaipasi jotain klassista asustetta. Löysin asuun sopivat korvakorut yllättäen Swarowskin kokoelmista ja helmet...niin, ne olivat varmaankin Stockmannilta. Näin hyvin muistan;) Päivän järjestelyt veivät sen verran energiaa, että pienet yksityiskohdat ovat hieman jo hakusessa.

En ollut missään nimessä ns. bridezilla, joka olisi vaatinut "prinsessapäiväänsä", johon kuuluisi ylenpalttisuus. Olin oma itseni ja olen yhä tyytyväinen valintoihini. En laita vihkisormustani tähän mukaan, pidän sen nyt piilossa...

Korvakorut taittavat valoa kauniisti, helmet antavat korvakorujen säihkyä viemättä niiltä huomiota. Helmiä olen käyttänyt häiden jälkeen usein, korvakorut sen sijaan ovat majailleet korurasiassa. Nämä ovat klipsillä, sillä en voi pitää läpi korvan olevia korvakoruja.

Hääasustani sen verran, että se ei ollut valkoinen, eikä mekko...

Minkälaisia häitä olette viettäneet..? Minkälaiset häät olisivat unelmahäänne?
Ihanaa iltaa, taidan sytyttää kynttilöitä tämän sateen keskelle... Pitäkää huolta toisistanne♥

Nahkatakkinen tyttö

On se myönnettävä, syksy on tullut. Kaivoin perinteisen syystakkini esille, mikä on selkeä merkki kesän loppumisesta. Takki on vuosia vanha mokkanahkatakki, joka on pysynyt hyvänä käytöstä huolimatta. Erikoista tässä on se, että ostopaikka oli HM! Jotenkin tuntuu vieraalta, että enää sieltä mitään "ikuista" takkia saisi ostettua, varsinkaan pitkää mokkaista. Kuvassa nahka näyttää eri väriseltä eri paikoista, mutta valo aiheuttaa kepposia, trust me. Onhan takissa jotain käytön jälkeä, mutta yllättävän hyvin se on palvellut.

Kaulassa on viime vuoden Mulberryn huivi, mikä on oikein ihanan pehmeää villaa. Laukkuna vintage Mulberry. Laukun suunnitteli Mulberryn perustaja Roger Saul, joten tämä on vanhaa tuotantoa.

Takki on hyvin simppeli leikkaukseltaan, joten se on sopinut makuuni kaikki nämä vuodet. Asusteet vain vaihtuvat..

Laukku on malliltaan kuin oversized clutch, mutta hyvin käytännöllisellä hihnalla. Tykkään sekoittaa kiiltävää ja mattaa keskenään, tuovat elävyyttä asuihin.

Onko teillä jotain vaatetta tai asustetta, joka palvelee vuodesta toiseen?
Lempeää päivää!