Loppusanat vuodelle 2012

Vuosi 2012 on ollut muistorikas ajanjakso perheelleni. Saimme toisen lapsemme keväällä ja jäin kotiin työstäni. Paluu työhön tapahtuu taas joskus. Halu olla kotona ja kasvattaa pientä lasta on suuri, mutta katsotaan nyt, mihin saakka.. Esikoiseni aloitti koulunsa, joten hänenkin kohdallaan on tapahtunut kaksi isoa asiaa tänä vuonna; isoveljeksi tulo ja sitä kautta perheen ainoan lapsen roolin menettäminen ja huomiomme jakaminen toisen lapsen kanssa. Olemme erittäin ylpeitä ja onnellisia, että esikoinen on pystynyt kypsästikin ja suurella hellyydellä vastaanottamaan pikkuveljensä. Jo nyt pystyy näkemään pojissa selkeää yhteenkuuluvuutta. Pienempi ihailee isoveljeään ja isoveli jaksaa olla kärsivällinen pikkuveljensä vauva-jutuille.

Vuosi 2012 tarkoitti myös toden teolla blogini heräämistä. Loin blogin jo viime vuonna, mutta kirjoittaminen ei ollut säännöllistä. Huomaan, että blogi on ollut kepeydestään huolimatta kiva harrastus vauva-arjen vastapainoksi. Nyt loppuvuodesta olen tosin joutunut hiljentämään tahtiani, sillä olenhan ensisijaisesti äiti vauvalleni, joka liikkuu ja kehittyy ihan hurjaa vauhtia; en enää pysy perässä! Bloggaamiseen ei jää oikein aikaa, eikä valokuvia saa otettua hämärässä. Kuvilla kun on kuitenkin se suurin merkitys blogissani...
Olen ollut lapsesta asti kiinnostunut valokuvaamisesta, mutta en ole koskaan ostanut "oikeaa" kameraa, eli järjestelmäkameraa. Ehkä joskus?

Toivoisin jatkossa löytäväni aikaa kuvaamiselle ja kädentaitojen elvyttämiselle jollain tavoin. Nuoruudessani haaveilin taiteilijan urasta, mutta koska olen niin realistinen ja mukavuudenhaluinen, en sitten lopullisesti valinnut sitä uraa. Olen kuitenkin huomannut, että parin korunkin tekeminen irrottaa loistavasti työstä, tai no, vauvan hoidosta. Koruni ovat amatööritasoa, mutta en anna sen haitata:)

Joulun valmistelut alkavat toden teolla kodissamme huomenna, silloin koristelemme kuusen. Saa nähdä, miten nuorimmainen innostuu kuusesta, miten saamme pidettyä koristeet kuusessa, eikä vauvamme hyppysissä... Lasten lahjat on jo hankittu, muutama paketti vielä odottaa paketoimista. Joulun ajan ruokalistat ovat selvenemässä, emme aio ottaa stressiä! Luvassa on toivottavasti rentoutumista ja yhdessä oloa.

Kiitän kirjaimellisesti tuhannesti kaikkia blogini löytäneitä ja sinne ehkä eksyneitä mutta erityisesti sinne palaavia tästä kuluneesta vuodesta. Teitä on välillä paljonkin, on mahtava huomata! Kommentit ovat tervetulleita, ilolla otan ne vastaan ja mielelläni käyn vuoropuhelua kanssanne. Toivotan teille kaikille ihanaa loppuvuotta, mainiota joulua ja iloa jokaiseen päiväänne! Upeaa vuotta 2013!!

Jännitys tiivistyy

Lapsilla alkaa olla jo jännät paikat joulun lähestyessä. Omanikin kertoi, ettei malttaisi ollenkaan odottaa, että on jouluaatto. Kuvassa yksityiskohta pienestä piparkakkutalostamme. Long gone already;)

Valon tuoja

Talven, erityisesti joulun ajan ikkunasomiste on perimäni Iittalan Festivo-kynttilänjalat. Niihin sopii pelkät tuikkukynttilätkin tuomaan kotoista tunnelmaa. Minulla näitä kynttilänjalkoja on 12, joten tuikkuja kuluu :)

Itsenäisyyspäivän perinne on aina se, että sytytän kaksi kynttilää ikkunalaudalle korkeimpiin kynttilänjalkoihin klo 18.00. Minulle tuolla perinteellä on suuri merkitys.

Alunperin Festivon kanssa, ainakin synnyinkodissani, käytettiin pallokynttilöitä. Ne voisivat olla hauskaa vaihtelua? Löytyneeköhän jostain...

Kodin koristelua

Eteisen lipasto saa jouluna toimia joidenkin joulupallojen näyttämönä. Valitsin lasisia koristeita vanhoihin Riihimäen lasin kulhoihin. Olen heikkona vanhoihin astioihin...

Joulun merkki

Olkipukki on yksi selkeä joulukoriste, jonka otin esille joulukuun alussa. Muita koristeita löytyy enemmän sitten joulukuusesta, joka koristellaan lähempänä aattoa.

Sisustusvalot

Le case de cousin Paulin nettiputiikki toimitti itse valikoimani 35 pallon lajitelman valoja, jotka ripustin aluksi tuohon ikkunan laitaan. Miellyttävää tunnelmaa, ei liian jouluista, joten menee sisustuksessa joulunkin jälkeen.

Joulu saapuu

Joulun odotusta.. Pieniä silmäyksiä kotiini. Kaiken lisäksi yritän tutustua kätevään tapaan blogata, mutta ainakin toistaiseksi turhaudun. Tämä kuva on flickr-palvelun kautta, saa nähdä, onnistunko ollenkaan... Oli jännittävää, kun huomasin, että bloggerin kautta en enää voi ladata kuvia. Ehdotuksia asian ratkaisemiseksi otetaan lämpimästi vastaan!

Edit/ Yllä oleva "postaus" on juurikin tätä harjoittelua, flickr antoi mahdollisuuden jakaa koko tämän astisen kuvakokoelmani, mutta en saa sitä nyt muokattua bloggerista. Voi kuinka sujuvaa. Blogissa tulee siis olemaan   näitä outoja yhden kuvan postauksia, pahoitteluni. Tai sitten blogi jää talviunille :)
Help!?

Editin edit/ Sain muokattua, poistin pirulaisen kokonaan. Hah! Eli ei näy enää...

A Blog With Substance -tunnustus

Sain tunnustuksen BagMiss-laukkufriikki-blogin ihastuttavilta BagMissiltä ja Almalta. Kiitos vielä kerran!


Tunnustuksen säännöt menevät seuraavasti:
-Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
-Ilmoita heille tunnustuksesta
-Kerro kahdeksan asiaa itsestäsi

Jaan tunnustuksen seuraaville blogeille:

Shop, Travel & Food
Preferita
XL-elämää
Puutalobaby
Bubbles and Marshmallows
PowderRoom
Girly Style
Closet by Maria


Ja sitten...

1. Olen asunut kolmessa kaupungissa Suomessa; Helsinkiin muutin vuonna 1997.

2. Olen naimisissa, kahden pojan äiti. Mieheni on minua 20 cm pidempi;)

3. En ole koskaan tupakoinut, enkä käytä juuri koskaan alkoholia. Punaviiniä joskus ruoan kanssa, silloinkin max. pari lasillista. En juo myöskään kahvia, teetä tai kaakaota. Mitä sitten juon..?:)

4. Horoskoopiltani olen neitsyt. Se kertoo kaiken luonteestani...uskokoon ken tahtoo.

5. Olen opiskellut tekstiilisuunnittelua ja päässyt opiskelemaan kuvataiteilijaksi. Kumpikaan ala ei ole ammattini.

6. Huumorintajuni on sekavahkoa ja kuivakkaa; rakastan mm. Bertie Woosterin ja Jeevesin tarinoita, Frasieria, Fingerporia, käytännön huumoria sekä nauran välillä omille toilailuilleni... Lapsuuden suosikkeja tv:ssä olivat Laurel & Hardy, Chaplin sekä Cousteaun meridokkarit.

7. Perinteisiä jouluruokia emme perheessämme syö. Piparit, tortut ja konvehdit toki ovat herkkuina paikalla...

8. Kotini sisustus on sekoitus 100 vuotta vanhoja huonekaluja, uudempaa designia ja Ikeaa. Tällä hetkellä myös sekalainen määrä värikkäitä leluja (hyvä, etten ole valkoisen kodin kannattaja) kulkeutuu nuorimman herran mukana ympäri kotia.

Loppuun muutama kuva, joiden en koskaan ajatellut eksyvän tänne blogin puolelle... Siis ruokaa!
  

Avokadosalaatti

Amerikkalainen juustokakku made by Pipsa; maku oli täydellinen, ulkonäkö aika "näyttävä"!!

Matkailua lapsen kanssa

Matkakuumeinen täällä hei! Piti tyhjentää puhelin ylimääräisistä kuvista; siellä oli vielä viime vuoden kesän lomalta muutama otos jäljellä. Ajattelin, että niitä olisi jotain sata kappaletta, mutta yli 1600 kuvaa puhelin oli sisuksiinsa arkistoinut... Toki kaikki eivät olleet matkakuvia, aarteina toisen lapsen kuvia synnytyslaitokselta ja ensimmäisiä videoita muutaman tunnin ikäisestä tuhisijasta...

Matkalla tyydyin kännykkäni kameraan, puolison räpsiessä enemmän oikealla kameralla. Nykyisin otamme hillitysti kuvia, koska matkakohteet ovat jo tuttuja. Sen sijaan huomaan räpsiväni ihan ihme paikoissa omia otoksiani; huumorinikin on aika omalaatuista, miksei siis kuvatkin. No, tässä muutama kuva Chicagosta ja New Yorkista kesältä 2011. Näiden mukana muistelen hieman matkaa ja sisältää se pari vinkkiä ensi kertaa Chicagossa ja New Yorkissa lapsen kanssa liikkuvallekin.

Taksin kartassa näkyy kohteemme, The Loopin alue. Hotelli sijaitsi alakuvassa näkyvän metrolaiturin lähellä, mutta huoneemme ollessa kohtuullisen korkealla, raiteiden kirskuntaa ei kuullut.

Loopin alue on mielestäni miellyttävin tähän astisista Chicagon hotelli-kohteista lapsiperheen näkökulmasta. Ihan parin korttelin päässä on The Millennium Park, joka on paikallistenkin suosima oleskelualue. Mentäessä vielä eteenpäin Michigan-järvelle (kävelymatka), löytyy iso suihkulähde Buckingham Fountain, joka on siis se sama suihkulähde Pulmuset-tv-sarjan alkutunnarista:) Puistomainen alue, jossa viihtyy vaikkapa päivän päätteeksi.

Lasten kanssa kannattaa mennä ehdottomasti Chicagossa Museum of Science and Industry- museoon. Siellä kiertelimme mekin eri näyttelyissä, mutta loppuhuipentumana oli lapsenkin mielestä aitoon saksalaisten 2.maailmasodan aikaiseen U-505 sukellusveneeseen tutustuminen oppaan kanssa. Ihan pienille lapsille kokemus on mielestäni liian jännittävä, sillä sukellusvene-kierros on ääniefekteineen vaikuttava kokemus. Amerikkalaisten/liittoutuneiden nappaama sukellusvene oli museossa kokonaisena, mikä tuntui aika absurdilta, kun sen näki ensimmäistä kertaa. Kaiken lisäksi hotellimme läheltä oli bussiyhteys museoon, joka kulki samaista väliä koko päivän. Helppoa matkantekoa.

Vähän kauempana järven rannalla ovat kolme ehdotonta vierailupaikkaa turistille: Shedd Aquarium, Adler Planetarium and Astronomy Museum ja Field Museum. Linkkien takaa löydät lisätietoa kyseisistä paikoista. 

Muuta kivaa tekemistä Chicagossa ovat jokiristeilyt. Joet läpäisevät kaupungin, joten on erityisen hauskaa matkata jokea pitkin ohitellen samalla pilvenpiirtäjiä. Toisaalta, voi myös mennä risteilemään Lake Michiganille. Me valitsimme jokiristeilyn, minkä painotus oli arkkitehtuurissa.

sori ikävä kuvanlaatu, kännykkä, you know...

New Yorkissa lapsiperheemme yksi kohteista on ehdottomasti "peliluola" Chuck E. Cheese. Muistuttaa lähinnä HopLop-sisäleikkipuistoa Suomessa, mutta painotus on erilaisissa peleissä, kiipeilyä unohtamatta. Meteli on valtaisa, se nyt ei ole uutta. Vanhempien viihtyvyyttä ollaan kuitenkin ajateltu paremmin kuin Hop Lopissa, sillä tuolla on oma looshi, jonne tarjoillaan ruoat ja missä voi istahtaa. Njaa, peruspitsaa, mutta myös salaattibuffet oli sinä päivänä, kun kävimme. Ei voi vaatia liikoja. Tärkeintä, että lapsi nautti. Seuraavalla käynnillä tenavia onkin kaksi! Paikan turvallisuus lapsen kaappausuhan kannalta on taattu mm. yhteneväisillä leimoilla jokaisen perheenjäsenen käteen. Leima oli vain uv-valolla näkyvä, joten sitä ei voinut väärentää. Poistuessamme paikasta, portsari tsekkasi jokaisen käden leimat ja totesi ne samoiksi. Varovaista, mutta täysin ymmärrettävää.

Erään alkuillan kuva  leikkipuistosta. Puiston vieressä oli pallokenttä, se siis kuvassa. Itse leikkipuistokuvissa on perheeni jäseniä, joten niitä en täällä blogissa julkaise. New York on täynnä turvallisia leikkipuistoja, kun vain hoksaa etsiä. Niitä löytää netistä alueen perusteella, sivustolla on mm. puiston varusteluista tietoa sekä siitä, onko puisto esteetön esimerkiksi pyörätuolilla liikkuville. Hienoa palvelua! New Yorkin kaupungin sivuille pääset tästä. Myös täältä saat lisää tietoa leikkipuistoista ja muistakin jutuista lapsiperheille New Yorkissa. 

Chicagon leikkipuistot olivat myös suosittuja ajanviettopaikkoja, sillä niissä oli lapsen kanssa mukava hengähtää ilman hotellille menoa kesken päivän. Tietoa myös täältä.

New Yorkissa hotellimme lähellä oleva elokuvateatteri yllätti minut palvelun sujuvuudellaan. Katsoimme koko perhe Transformers Dark of the Moon-elokuvan, mikä oli pikkumiehelle toiveiden täyttymys. Suomessa hän ei olisi päässyt todennäköisesti sitä katsomaan edes huoltajan seurassa. Ikärajat nääs. Kyseinen filkka on täynnä toimintaa, robottitoimintaa. Lapseni ei kokenut elokuvaa jännittävänä, päinvastoin hienona kokemuksena. Ilmankos matkalaukku pullisteli paluumatkalla kyseisen leffasarjan oheistuotteista;)

Satuin ottamaan kuvan jokseenkin hauskasta valoilmiöstä, Manhattanhengestä. Tapahtuu pari kertaa vuodessa, tämä kuva siis viime vuoden heinäkuulta. Kiva, jos jaksoit lukea pitkän selostukseni!

Bling it on!

Heippa kaunokaiset! Sain inspiraation tässä sateisen päivän päikkärihetkessä kuvata ja esitellä uusimmat hassuttelukoruni. Alla kollaasissa kolme kaulakorua, joista voisi olla iloa näin pikkujoulukautena;) Mielestäni voisimme enemmänkin irrotella korujen kanssa, eikä aina olla niin hillittyjä (note to myself...).

Helmet itse tehty, muut Asos

Paidan kauluksesta pilkistäisi kivasti keltakullan värinen riipus, hieman tulee joulukuusen koristeet mieleen, mutta kohtahan on joulu;)
Strassein koristeltu kaulus-mallinen koru on hillityn kokoinen ja metalliosat ovat tummemmat. Voiko tässä käyttää sanoja hillitty ja strassit samassa lauseessa? Heh...

Lopuksi itse tekemäni kokeilu, jossa aidot kristallit on liitetty helmien joukkoon. Kristallien kiinnitys on vielä hakusessa, käytin niihin perinteisiä koukkuja, jotka tuovat koruun asennetta. Voi olla, että puran korun ja keksin jotain muuta. Harmaan villapaidan kanssa aivan ihana vaikutelma, vaikka itse sanonkin. Kristallit laskeutuvat kauniisti kiinnityksensä ansiosta ja valo kuultaa niistä erityisen hienosti. Aidoista Swarovski-kristalleista tein toisen korun, mutta se meni jo lahjapakettiin.

Miten on, oletteko juhlakorujen suhteen pienen ja siron vai ison ja näyttävän kannalla? Nythän muodissa olevat statement-korut antavat mahdollisuuksia laidasta laitaan. Itse en ihan pikkuriikkisiä koruja käyttäisi, mutta en osaa mennä överiksikään. Joskus kuitenkin on hauska hieman kokeilla...

Rentoilua havaittavissa

Viime aikojen asut eivät ole säväyttäneet; tärkeintä, että niissä on hyvä olla. Vähän puolikuntoisuutta liikkeellä tässäkin blogissa, myöskään julkaisutahdissa ei ole kehumista. Pieni vauva onkin jo kiireinen menijä, joten mamma ei voi istahtaa koneelle oikein kunnolla...:) Päiväuniaikoina tuleekin sitten tehtyä jotain muuta, eikä tuossa harmaudessa ulkona ole mitään, mikä edesauttaisi kuvien onnistumista. Tsempataan!

Talven varalle

Todella kylmällä ilmalla, kuitenkin aikana ennen untuvatakin esiin ottamista, saatan laittaa päälleni tämän takin. Nythän onkin melkein +10 asteen marraskuiset helteet, joten tämä postaus tulee oivalliseen aikaan...

Takki on villakangasta, joka pitää lämpimänä, takuulla. Takki oli odottamaton ostos Haloselta jokunen vuosi sitten, kun kävin etsimässä lapselle talvikenkiä. Odottamaton sikäli, että jostain kumman syystä johdattelin itseni juurikin takkiosastolle. Takki oli alerekissä... Klassinen malli, minua miellyttävä harmaan sävy, ihan hyvä ostos. Taisi olla 40-50 euron paikkeilla tämä takki, ihan kohtuullinen hinta:)

Mulberryn huivi tuo kaivattua väriä, mutta Wangin Kirsten-laukku taas pitää yleiskuvan hillittynä. Tekstuureiltaan takki ja laukku sopivat mielestäni yhteen mattamaisuutensa puolesta.

Kirsten on säilynyt pintansa puolesta siistinä todella varovaisen ja vähäisen käytön seurauksena. Tykkään laukusta, mutta odottelen pakkasia (!?) sen käytölle. Juu, hieman outoa, mutta eipähän rapa roisku;)

Hei ihanat lukijani, mitä mieltä muuten olette aidoista turkeista? Oletteko puolesta vai vastaan? Mitä ajattelette vintage turkeista; onko eettisempää ostaa käytetty turkki kuin uusi? Onko jokin tietty turkkilaatu soveliaampi kuin toinen?
Aika moni käyttää juuri näitä second hand turkkeja, mitä nyt blogeja olen seurannut. Katumuodissa näkyy nuorillakin mm. mummojen vanhoja turkkeja, eikä niitä pidetä enää statussymboleina kuin ehkä vuosia sitten. Kyselen tässä asiasta siksi, koska olen perinyt sukulaiseltani turkin, joka on todella hyväkuntoinen, nykyaikaan muokattu 1960-70-lukujen taitteesta oleva minkkiturkki. Otin sen vastaan hieman epäillen, koska olin aina ollut sitä mieltä, että turkkia en tule koskaan hankkimaan sen nykyaikaan sopimattoman tuotantotavan takia. Kuitenkin huomasin 4 vuotta sitten omistavani turkin! Olen käyttänyt sitä 3 kertaa ja todennut sen ylivertaisen lämmön; pahimmat paukkupakkaset eivät tuntuneet missään! Koinkin siitä "nautinnosta" hämmentävää syyllisyyttä. Toisaalta myös pelkäsin jonkun eläinten suojelijan hyppäävän kinosten takaa spraypullon/keinoveren kanssa ja huutavan samalla "murhaaja!!!" No, pelkoni oli turha, selvisin puhtaana kotiin. En saanut edes halveksuvia katseita osakseni... Silti, olen kahden vaiheilla turkin käyttämisen suhteen, edes niillä mahdollisilla paukkupakkasilla. Tilanne on kuitenkin se, etten ole heittämässä turkkia menemään, vaan säilytän sitä. Mutta käytänkö? Jaa-a.

Mitä olette mieltä asiasta?

Black on black

Kokosin marraskuisen juhla-asun. Todella värikästä, kuten aina. Minä en ole punaiseen pukeutuva, siis sellaiseen joulunpunaiseen. Burgundi menee, mutta oikein sellainen joulumuorin punainen ei ole mun juttu. Siispä mennään näillä. Tyylialkemistin Katrin päällä näkee tämän takin sitten ihan livenä, on se vaan ihana! Katri myös;)

Takki Marni for HM,tunika HM

Laukku Chanel, kengät French Sole

Kaulakoru itse tehty, lisänä solki HM

Tunika on laskostettu, liehuvainen yksilö; menee parhaiten kapeiden housujen kanssa. Yläosan ollessa näin laatikkomainen, on alaosan oltava kapeampi, muuten kokonaisuus kärsii. Kengät valikoituivat hauskasti laukun tikkausten mukaisesti. Oma juhlatyylini on siis aika konservatiivinen, ei liene mikään yllätys...

Mitä kuuluu omaan juhlatyyliinne? 

Balance

Kului arviolta pari minuuttia, kun nähtyäni tämän takin Asosin valikoimissa, oli se jo maksettu ja odottamassa kuljetusta luokseni. Mikähän aikayksikkö voisi olla tämä ns. visan vingahdus;) Hmm...
Takki voi herättää monenlaisia ajatuksia, sillä siinä on komeahkot niitit olkapäillä. Olen niin kotonani tämä takki päällä, että oksat pois! Tämä takki on muistutus nuoruudesta...
Toisaalta, Yves Saint Laurentin laukku tasapainottaa liiallista punk-efektiä ja muutenkin kokoaa asun. Kaulassa lämmittää ikivanha Mulberryn klassikkohuivi. Takin väri on lähempänä khakin vihreää kuin kuva antaa ymmärtää. Khakin voittokulku vaatekaapissani sen kuin jatkuu, kesästä talveen:)

YSL Chyc works!

Takki Asos, huivi Missoni/Lindex, laukku YSL Chyc

Uusin laukkutulokkaani on niiiin ihana! Se ei ole painava, kuten moni laukuistani on; mikähän siinäkin oikein on? Wangin niitit painavat jo itsessään, että tuntee kantavansa laukkua.Bayswater on myös painava.. Mä en tiedä, mutta jostain syystä tästä YSL:n laukusta tulee mieleen klassiset amerikkalaiset elokuvat, lähinnä rakastamani Woody Allenin Manhattan-elokuvat. Jep, tunteelle ei voi mitään, eikä makuasioista voi kiistellä.
New Yorkilla on erityinen paikka sydämessäni, se on ollut jo kauan lomakohteemme. Olen viettänyt kuukausitolkulla aikaa New Yorkissa, jos kaikki lomat laskettaisiin yhteen. Lapsesta asti olen myös ahminut Woody Allenin elokuvia ja ihaillut leffojen ilmapiiriä, ihmisiä, sukkelaa sanailua, hauskoja juonenkäänteitä ja erityisesti New Yorkia. Allen osaa kuvata New Yorkia kauneimmillaan, vaikka onkin siirtynyt viime vuosina Euroopan puolelle filmituotannossaan. Uudet elokuvat ovat katsomisen arvoisia, mutta minä jääräpää palaan aina New Yorkiin... Kuten sanottua, makuasioista ei voi kiistellä.

Auringolle kiitos hyvästä valosta!

Onko teillä lempparikaupunkia loman vieton suhteen? Minne sydän halajaa..?

One for the road...

Kuten aina, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Olen jo päättänyt hieman hellittää laukkurintamalla ja keskittyä nauttimaan jo hankkimistani aarteista, mutta jotta päätös olisi lainvoimainen, piti vielä kerran tilata eräs laukku...laukkuholistin logiikkaa parhaimmillaan!

Se laukku kuuluu laukkuperheeseen, johon kuuluu useita tuotteita. On käsivarsimallia, olkalaukkua ja clutchia... Jäin siis vain miettimään; minkä mallin voisin itselläni kuvitella olevan käytössä... Miettiminen tosin kesti useamman kuukauden.

Mallisto tismalleen sellaisena, kuin se oli tunnettu lokakuun 1. päivään asti tänä vuonna, ei enää palaa. Sitä on muokattu eri tavoin. Minä halusin alkuperäisen, vielä kun niitä sai. Olenhan tällainen jääräpää:)

Käsin kirjoitettu viesti liikkeestä oli niin herttainen, vaikka sen onkin "joku" myyjä kirjoittanut "jollekin" tyypille Suomeen. Tämä ikään kuin sinetöi shoppailukokemuksen.

 Dust bag antaa jo tiedon merkistä;)

Hihnaa jo näkyvissä...

Tämän tilalla on nykyisin Saint Laurent Paris. Sori, logona ei oikein nappaa. Vanhalla mennään...

Paketista paljastui Yves Saint Laurentin ChYc-olkalaukku, jonka saa myös messenger-tyylisesti aseteltua. Tähän laukkuun päädyin siksi, että laukulle tulee varmasti käyttöä. En halua ostaa turhaan käsivarsilaukkuja, joita en kykene syystä tai toisesta pitämään. Tämä laukku henkii vintage-tyyliä, ei ole liikaa "tähän päivään" muokattu. Laukun malli henkii ajattomuutta. Olen tyytyväinen. Värin suhteen ajattelin olla iloittelematta, vaikka alun perin mietin beigeä ja burgundia. Musta on klassikko ja sopii kaiken kanssa.
Saint Laurentin ChYc-laukut merkin omilla sivuilla ovat pikavilkaisulla säilyttäneet Y-magneettilukon, logo on tietenkin muuttunut ja jotain muitakin pieniä muutoksia olin havaitsevinani. Eivät hullumpia, myönnetään.

Villaa niin, että nipistelee!

Kuvan villaiset paitajakut ovat vanhoja, mutta eivät ole menneet vuosien saatossa miksikään. Olen ostanut nämä Stockmannilta 1990-luvun lopulla. Tuostahan on jo ikuisuus... Tässä siis esittelyssä ysärikamaa!!
Olen pitänyt näitä esimerkiksi öljykangastakin alla tai alkusyksyn kävelylenkeillä sellaisenaan. Menevät villatakin sijaan, mutta ovat paidan mallisia. Kuvissa ne eivät ole edukseen malliltaan, jälleen on havaittavissa laatikko-efekti, mutta kyllä nämä päällä ollessa paremmilta näyttävät, vaikka malli onkin väljä. Tämä lattialle vaatteiden asettelu on kyllä mielikuvituksetonta puuhaa, mutta minkäs teet..

Tuosta vaatteiden sopivasta väljyydestä voi olla kahta mieltä. Toisia se miellyttää, toiset taas haluavat, että vaate on ihoa pitkin..;) Muistan erään työtuttavuuden, joka aina pukeutui numeroa liian pieniin paitoihin. En oikein koskaan ymmärtänyt miksi. Voin olla väärässä, mutta mielestäni paitapuseron nappien ei pidä olla singahtamaisillaan irti napinreiästä. En myöskään halua välttämättä tietää, minkä väriset rintsikat rouvalla oli juuri sinä päivänä päällään krhm...

Nämä paidat säilynevät vielä toiset 15 vuotta, niin hyvää laatua ne ovat. Materiaali on 60% villaa, loput muita kuituja. Muistelen näiden olleen kantistarjouksessa, koska niitä oikein kaksi hankin.

Mitä ikuisuusvaatteita teillä on kätköissänne? Vai meneekö kaikki kiertoon?

I ♥ Your Blog

Jokin aika sitten, kesällä ollakseni tarkka, blogini sai tunnustuksen Veeralta (Stockholm by me), Anniinalta (Petit Passion) ja BagMissiltä (Bagmiss-laukkufriikki). Kiitoksia paljon, tunnustukset ilahduttivat kovin!

Haluaisin seuraavassa nostaa esille neljä blogia, joita olen seurannut jo jonkin aikaa tai ne ovat uusia tuttavuuksia. Seuraan monia blogeja, joten valinta oli vaikea... Ajattelin ajoittaa tunnustuksen jollekin harmaalle, sateiselle päivälle, joten tänään "onnisti";)

Tunnustuksen ohjeet:
1. Kiitä bloggaajaa linkin kera keneltä tämän sait
2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla
3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin :)

Vuorostani haluan antaa tunnustuksen seuraaville neljälle blogille:

Lumo lifestyle
Rovaniemen markkinoilla
BagMiss-laukkufriikki
Tyyliä metsästämässä

Kukin blogi on erilainen, eri ikäisen naisen blogi. Siksi juuri onkin ihanaa seurata kunkin kirjoittajan näkemyksiä elämästään. Näissä blogeissa on mukana tervettä ylpeyttä, hersyvää huumoria, intohimoa muotia ja sisustamista kohtaan sekä rohkeutta ja omaperäisyyttä. Hienoa, arvon bloggarit!

Matkalta tarttunutta

Laukkumuistoja matkoilta-teema jatkuu kassilla ja mukilla. Mukin taustalla on MoMA:n museokaupasta ostamani pikkuinen, minimalistinen puuvillakassi, jota koristaa piirros silloin uudesta MoMA:n rakennuksesta. Sen suunnitteli Yoshio Tanaguchi. Museo avautui 2004 uudelleen Manhattanilla.

Muki sen sijaan tarttui mukaan MoMA:n ollessa suljettuna sen yhdestä "sivupisteestä" Queensistä.  Silloin tilat olivat pienet, varastomaiset. Näillä fyysisesti pienillä ostoksilla saa palautettua mieleen massoittain muistoja; ääniä, tunteita, makuja ja tuoksuja. Kuvaan matkoilla paljon, sillä valokuvaaminen on mieluinen  tapa säilyttää muistoja. Minulle on myös tärkeää osata olla kuvaamattakin tietyissä paikoissa, joissa kuvaaminen tuntuisi vievän hetken kokemisesta jotain pois. On paljon upeita paikkoja ja tilanteita, joista ei ole kuvia muistona, sillä kameran läsnäolo olisi ollut liikaa. Joskus toki myös kiellettyä;)

Hyvänä esimerkkinä siitä on Harry Potter: The Exhibition Times Squarella, missä kävimme viime vuoden kesällä. Siellä kuvaaminen oli kiellettyä, mikä hieman harmitti lastani. Kiersimme opastetun ja dramatisoidun näyttelykierroksen elokuvien lavastuksissa, missä sai nähdä elokuvasarjassa käytettyjä pukuja, esineitä, huonekaluja ja elokuvan merkittäviä paikkoja uudelleen rakennettuna näyttelyä varten. Näyttelyssä sai koskea moniin esineisiin ja istahtaa mm. Hagrid-jätin tuolissa hänen mökissään. Hauska näyttely näin aikuisenkin näkökulmasta. Kierros huipentui (kalliiseen) näyttelykauppaan, josta tietenkin poistuimme pakollisen matkamuiston kera. Se oli lapselle, se ei ollut laukku;) Ei, se ei myöskään ollut huispausluuta...

Se oli tietenkin taikasauva,"ihan samanlainen kuin leffassa"!

Lämpimin ajatuksin...

Lämmintä viikonloppua! Kuvassa uusin huivini, Mulberryn wrinkled wool check wrap, oakin värissä. Tuo varmasti lämmittää kaulaani tänä viikonloppuna, ilmatkin kylmenevät.

Nyt tomaatti-vuohenjuustokeiton kimppuun, jälkiruoaksi omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta...:)