Syyssävyjä, yhä!

Vaikka onkin miltei joulukuu, on silti kirpakan syksyistä täällä Helsingissä. Viikonloppuna saattaa tulla lumenkaltaista ainetta taivaalta, mutta ei anneta sen haitata...
Huomaan ottaneeni viime aikoina kuvia puhelimellani, sillä se kulkee kätevästi mukana kaikkialla, eikä kuvanlaatu ihan huonokaan ole. Niitä tuleekin jatkossa blogikuvina enemmänkin.  Mukana on myös ollut pikkumenoissa vanha Mulberryn olkalaukku sekä viime vuodelta peräisin oleva Mulberryn villahuivi. Voi ei mikä aasinsilta..

Väreistä viihdyn mustassa, konjakin ruskeassa ja muutenkin ruskean eri sävyissä. Mustat vaatteet saavat lämpöä esimerkiksi kuvan huivin avulla. Kyseinen huivi on unelman kevyt villahuivi, joka lämmittää kuitenkin loistavasti, eikä vie tilaa takin alta liialti. Tykkään myös siitä, ettei huivi huuda jo kaukaa merkkiään, vaan on tuollainen "rypykäs".

Väreistä ja niiden sopivuudesta tuli mieleen vuosien takainen tilanne. Minulla oli päälläni kotona täysin joulunpunainen svetaripaita (en muista, kuinka se oli tullut ostettua!) ja siinä kotiasussani skypetin äidilleni. Hän vallan riemastui nähdessään minulla punaista päälläni, sillä punainen on hänen lempivärinsä! No, tajusin katsoa skypen ruudusta myös itseäni ja oivalsin olevani erittäin ulkona omalta mukavuusalueeltani ja näyttäväni lähinnä ylikypsältä tomaatilta. No, ihan niin pyöreä en ole, mutta se paita koki kovan kohtalon sen käyttökerran jälkeen. Äitini ei uskonut, että en tykännyt paidasta, sillä hänestä se toi minulle väriä kasvoilleni ja iloisemman ilmeen. Okei. Mutta äiti, olen aina kalpea pisamanaama, ollut aina!

Ai niin. Olen kesästä alkaen harjoitellut tuota instagrammin käyttöä ja jos niin haluat, voit käydä katsastamassa tiliäni @pipsaberry Kuvat ovat ihan arkiräpsyjä, mutta silti olet tervetullut!

Sisustusvaloa

Otin puhelimellani valitettavan hämärän kuvan uudesta valosarjastani, jonka asettelin huolettomasti eteisen peilin päälle. Pallojen värien suhteen olin ensin kokeilunhaluisella päällä, sillä mietin lukuisia aksenttivärejä, joilla hopeaa saisi piristettyä; sinistä, harmaata, mustaakin... No, piristys on jälleen väärä sana, jonkinlainen korostus ehkä oikeampi. Sitten tilaamisen loppuvaiheessa päädyin kuitenkin kokohopeiseen väritykseen, enkä ole katunut ollenkaan. Illan tullen sytytän valopallot ja ne antavat himmeän sävyn eteiseen, jota peili kivasti toistaa. Täysin valkoisina pallot valaisisivat eniten, mutta en totta puhuakseni ajatellut valkoista ollenkaan. Muihin huoneisiin, esimerkiksi vanhempien makuuhuoneeseen himoitsen myös valosarjaa, mutta pitää nyt miettiä. Muutenkin valaisimia olisi tarpeen hankkia lastenhuoneeseen ja olohuoneeseen, joten nämä pallerot saavat nyt riittää hetkeksi...

Järjestystä laukkuun

Olen selvästi pussukkaihminen. Tarkoitan tällä sitä, että en oikein siedä epäjärjestystä laukuissani. Pidän hyvää huolta laukkukokoelmastani, joten en halua sisäpintojenkaan vaurioituvan esimerkiksi meikkien vuoksi. Kannan mukanani aina vähintään huulirasvaa, huulikiiltoa tai -punaa ja puuterirasiaa lähinnä peilin takia. Lisäksi muutama pinni ja hiuslenksu ja nenäliinapaketti kuuluvat yksin liikenteessä ollessani vakiovarustuksiin lompakon ja puhelimen ohella. Ei nyt puhuta taaperon kanssa ulkoilusta, silloin otetaan ekstraa...

Vetskaripussukoita on kertynyt nyt muutama, jotka ovat kuvassa olevat nahkaiset versiot. Myönnän hankkineeni vuosien varrella myös Marimekon kangasversioita; lähinnä opiskeluaikoina ne olivat suosittuja kynäpenaaleina ja toki meikkipusseinakin. Nyt "aikuistuttuani" olen siirtynyt nahkaisiin niiden paremman kestävyyden takia.

Kuvassa ylinnä on jo joskus aiemmin esittelemäni Mulberryn ruskeaa nahkaa oleva pussukka, sen päällä lepää Cosin pienempi, lähinnä kolikkopussina toimiva kukkaro. Alla olevat Coachin pussukat toimivat kumpikin myös arkisina clutcheina irrotettavan rannehihnan ansiosta. Lohenpunaisen/pinkihkön laukun ostin Bloomingdalesin alesta kesällä New Yorkista kovaan 25 dollarin hintaan. Alennusprosentti oli aika huikea! Musta vetskarilaukkupussukka (rakkaalla lapsella on näköjään monta nimeä) on normihintainen, lomatuliainen sekin. Coach merkkinä on oman kokemukseni mukaan ainakin nahkatavaran osalta laadukasta ja laatuunsa nähden sopivasti hinnoiteltua.

Kaunista päivänjatkoa!

Balenciaga, my love

Sain kuvattua tänään kaksi asua lokakuulta (!), joten menköön sitten samana päivänä tämä postaustulva luoksenne ;)

Kuvassa on oikeastaan syksyn suosikkilaukkuni (sori muut laukkuni siellä vaatehuoneessa!), Balenciagan mokkainen classic velo. Ostin sen itselleni syntymäpäivälahjaksi ja siitä asti se on ollut käytössä, mitä nyt joskus se on saanut levätä. Kuvassa on myös suosikkikengät, New Balancen lenkkarit, joilla on erityisen hyvä kävellä. Ne muokkautuivat jalkaani nopeasti ja nyt vähän harmittaa tämä talven lähestyminen, kun kengät eivät ole talvikelpoiset.

Takki on tuollainen turvavaate, kun haluaa olla ja mennä, eikä tarvitse pahemmin miettiä mitään syvällisiä. Sitä se välillä on... Ainakin vielä, kun olen kotona. Keväällä olen palaamassa takaisin töihin, joten silloin vaatetuskin luo omat vaatimuksensa. Takin alla tuttu Cosin kashmir-neule ja kaulalla lisäksi Mulberryn huivi viime vuodelta. Housutta en ole ollut liikkeellä, mutta tähän hätään en sinisiä Levi's farkkujani asetellut lattialle, ajattelin, että tuo yläosa kelvannee.
Jos blogissani on uusia lukijoita, niin selvennän sen verran tätä kuvauspolitiikkaa, että en kuvaa asuja ylläni, vaan asettelen ne näin tyylikkäästi aina lattialle (heh). Lattia on edellisen asukkaan asentama, emmekä ole sitä ajatelleet vaihtaa lasten ollessa pieniä..

Juu, no, itse saatan vilahtaa kovin suuren itsekritiikin suodattamana ainoastaan instagrammissa, mutta blogiini en kasvojani ole laittamassa.

Mutta hei, toivotan kaikille mahtavaa marraskuuta sateesta huolimatta!

Wallflower no more!

Marraskuu saapui joulun odotuksineen. Minä jo laitoin ensimmäisen joulu/talvivalon ikkunaan, pienen koristeen, jota itse asiassa voi käyttää ympäri vuoden, jos ei olisi niin valoisaa. Nyt pimeinä iltoina se on le case de cousin paul-koristevalojen kanssa mukava tunnelman luoja olohuoneessamme. Tilasin Ranskasta uuden koristevalosarjan eteiseemme, hopean värisin palloin. Ajattelin panostaa hieman tähän aikaan ennen joulua, vaikkakin hillitysti, kun on tuo utelias ja kaikkeen vielä tutustuva yksivuotias... Hopeapallot yritän jotenkin saada kivasti peilin ylle tai seinälle, katsotaan nyt.

Kuvassa on uusin takkiostokseni syksylle, tuollainen hillitty...no ei, uskaltauduin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja hankin tämän Lindexin takin piristämään asujani. Olen sitä muutaman kerran ehtinyt pitääkin, säiden ollessa nyt mitä lie. Alle sopii hyvin Cosin kashmir-neule, koska takki on ohuehko ja kylmä ilman. Kaulalle valitsin ikivanhan villahuivin tasoittamaan kissamaisuutta ja samaa ideaa jatkavat Vagabondin kengät ja Mulberryn laukku. Laukku ja kengätkin ovat jo vanhoja, mutta klassisia väriltään, joten ne sopivat useaan asuun. Jotenkin sitten kuitenkin asioidessani koin olevani framilla takissani, mutta pääsin ihan kunnialla kotiin asti. Huh! Keväällä sitten enemmän tätä takkia...

Löytyykö sieltä ketään joulua jo odottavaa? Mitä kuuluu joulun odotukseenne? Kuka askartelee kortit vai lähetetäänkö niitä enää?  Kivaa päivänjatkoa!!

Inspiroiva burgundi

Nyt syksyn virallisesti (kalenterini mukaan) saavuttua, kaivelin esille syysasusteita, joiden käyttöä olenkin jo odotellut. Burgundinpunainen väri on jo viime syksyn hitti, joka jatkaa ilahduttamistaan vaatekaapissani. En ole siihen vielä kyllästynyt...

Burgundinpunaista minulta löytyy lisäksi housut ja jokunen sukkapari, joiden kuvaamista nyt en kokenut tarpeelliseksi;) Oleellista kuitenkin tämän värin käytössä on se, että en pue kaikkea tätä väriä kerralla päälleni; päästä varpaisiin. Esimerkiksi kengät ja huivi sekä kynnet voivat olla samaan aikaan "yllä", tai sitten laukku ja kengät. Housujen kanssa pitäisin pelkästään huivia, niin no, sekä niitä kynsiä..:)

Kynsilakkojen alla olevat huivit ovat Mulberryn, Missonin ja Hermèsin. Vanhoja edellisvuosilta, mutta palvelevat hyvin tarpeitani. Kynsilakat ovat Chanel (Taboo), Essie (Bourdeaux) ja Essie (Wrapped in rubies). Huiveissa ja lakoissa on enemmän vaihtelua, eivät ole pelkkää burgundia, mutta sopivat syksyyn ja väreihini.

Laukku on kokoelmassani ainoa burgundinpunainen laatuaan, YSL:n Muse. Tämän vuoden hankinta, joulun jälkeisestä alennusmyynnistä. Sitäkin pidän onnistuneena löytönä.

Uutta tälle syksylle ovat New Balancen mokkanahkaiset lenkkarit, ne saapuivat itse asiassa tänään, mutta vaikuttavat jo nyt todella hyviltä jalassa. Värihän se sai minut valtaansa, myönnetään...

Olen viimeiset puolitoista viikkoa sairastanut syysflunssaa, itse asiassa ensimmäistä flunssaa pariin vuoteen. Olo ei tunnu kohentuvan kunnolla, on jotenkin vetämätön olo. Ihana aurinko auttaa kuitenkin jaksamaan ja lämmittäähän se mokoma vielä, vaikka onkin jo syyskuu.

Olen miettinyt, että jos oikein kunnolla saisi sairastaa, kuten aikana ennen lapsia, ottaisin nyt muutaman Woody Allenin klassikkoelokuvan ja kuumaa juomaa ja käpertyisin sohvan kulmaan vilttien alle. Siinä sitten voivottelisin oloani;) Fazerina voisi auttaa myös rouvan toipumisessa:)

Miten teillä on syyskuu startannut?

Chanel brooch

Innostuin heti kokeilemaan solkea vanhan villahuivin kanssa, joka tuntuukin värimaailmansa puolesta sopivan kivaksi taustaksi soljelle. Solki on liukuvärjätty ja sisältää minun värejäni, olen tällainen loppukesän lapsi:)

No, eipä tässä muuta, halusin ja ehdin julkaista tämänkin ennen naperon heräämistä, jesh!