My bags...and other candies.

Jälleen, löysin itsestäni suurenmoisen tarpeen laittaa päiväkirjaan, mitä ihmettä sitä vaatehuoneen hylly sisäänsä kätkeekään! Olen parantumaton ihanuuksien keräilijä, tässä hieman satoa tähän astisista aarteistani..

No joo, eihän tuossa ole laukkuja ollenkaan! Pari lompakkoa Mulberrylta. Taaimmainen on krakeloitua metallinhohtoista nahkaa, edessä oleva "perusnahkaa".

Tämä taisi olla ensimmäinen ostamani Mulberryn laukku. Eastwest Bayswater, shampanjan värinen nahka. Kivan kokoinen. Tästä se Mulberry-huuma alkoi, eikä loppua näy.

Ihana kiiltonahkainen Bayswater clutch, väri nude. Todella hyvä käytössä, menee töissäkin mukana. Olkahihna kuvassa piilossa. Kiiltonahka on vähän kaksipiippuinen juttu, sillä joidenkin mielestä tämäkin laukku saattaa näyttää keinonahkaiselta. Mulberry ei tee keinonahkalaukkuja, kröhm (paitsi yhteistyö Targetin kanssa tuotti muovilaukkuja, shame...).

Mokkanahkainen, ruskea Bayswater. Ihan helmi!

Tämä kaunokainen on vintagea. Mulberryn clutchin on suunnitellut Roger Saul, itse Mulberryn perustaja.

Tämä clutch on tanskalaista designia. Tekijä on Kirsten Schonning. Livenä kivempi, tekstuuri tulee paremmin esille.

Alkuaikojen Longchamp Roseau-nahkalaukku. Pienin siitä sarjasta. Vähällä käytöllä vielä, mutta menee keveiden kantamusten kanssa. Samasta sarjasta on kaksi alla olevaa laukkua. Heistä yritän luopua eli myyn ne pois. Ne ovat mappikansion hyvin nielevää kokoa.

Seuraava on ihan normi clutch Longhampin Roseau-mallistosta. Krokojäljitelmää.

Tämä onkin vanhempi ystävä, ensimmäinen hintavampi (silloisella mitta-asteikollani) laukkuni. Matkamuisto Usasta vuodelta 2005. Cole Haanin nahkalaukku. Hieman vähällä käytöllä, kuten muutenkin tuon kokoluokan kaverit, mutta en vielä luovu siitäkään...

Osa ihanista, lämmittävistä kaulahuiveistani. Vasemmalla Mulberry, loput kolme Burberrya. Jotenkin vähällä on tuon vaaleimman Burberryn käyttö, muita värejä tulee käytettyä talvisin enemmän. Ehkäpä johtuu piraattituotteiden suuresta määrästä, että ähky ihan tulee. Toki, tärkeintä on itse tietää, että käyttää aitoa, ei kopiota. Siinähän ei olisi mitään tyyliä!

Lopuksi, Tiffanyn rannekoru ja sormus. Niitä olen käyttänyt ja ovat helppohoitoisia, koska ovat hopeaa. Klassisia nekin.

Sweeties from the summer holiday

Päiväkirjahiljaisuus on kestänyt jo pitkään, ei ole ollut montaa asiaa mielessä selkeänä. Nyt kun koen, että syysflunssa on taittumassa ja elämä voittaa, on aika palata turhuuksien roviolle. Laitetaanpa muistiin nyt, mitä sitä tuli heikkoina hetkinään hankittua lomalta.
Vaatteita en lístaa, asukuvia en sentään rohkene omaan päiväkirjaankaan laittaa. Mitä jos joku oikeasti lukisi näitä raapusteluja?? Iik.

Tuossa ylimmässä kuvassa on ihanuudet (ylinnä) Salvatore Ferragamolta, Moschinolta ja Missonilta. Kaikki kätevästi saman katon alta, New Yorkin Century 21:sta. Minä rakastan silkkiä!

Diorin uusi huivi on The Outnetistä matkan jälkeen hommattu, mutta meni hienosti tuossa taustalla. Se on puuvilla-silkkiä, pysyy hyvin kaulalla, ei valu;)
Tyttömäisyyden puuskassa ostin mm. kynsilakkoja Sephorasta New Yorkista. Vai oliko se Chicagosta? No, joka tapauksessa ihania hilelakkoja, tui tui. Chicagon Nordstromilta tarttui mukaan Chanelin tuoksu Chance ja lentokentältä New Yorkista Allure. Ihania♥

Kellot siinä vieressä ovat Kenneth Colea, kivoja käyttökelloja arkeen. Tuttu merkki jo vuosien takaa.

Tämä mielipiteet jakava laukku pitkällä hihnalla on Helmut Langin Loki. Monille etutaskuista tulee pikkutisut mieleen, minullekin, mutta on se silti ihana! Oli hyvässä alennuksessa Barney'silla New Yorkissa. Myyjät kyseisessä kerroksessa olivat viileen cooleja, asut moderneja, ilmeet hillittyjä ja asiakas (minä) odotti vain, että pääsee tuosta ilmapiiristä pois... Muuten ihana kauppa. Balenciagan laukut alimmassa kerroksessa olivat ihania myös, mutta niitä en ostanut.

Mutta jotain sentään! Ihan se numero uno koko reissulta oli tietenkin täydennys Chanel-kokoelmaani (voiko jo kokoelmasta puhua?). Hankin Bergdorf Goodmanin Chanel boutiquesta wallet on a chainin, tuon päällimmäisen pikkulaukun/lompakon. Alla oleva maxi-koon classic flap bag on vuoden takaiselta matkalta. Iso laukku on caviar-nahkaa, woc on lambskiniä. Lambskin on kalliimpaa ja naarmuuntuu helpommin, mutta muuta nahkaa ei silloin ollut tarjolla. Odottivat parin viikon sisällä uutta toimitusta Chanelilta, mutta enhän voinut riskeerata aarteeni suhteen! Tuon kun ostin, olo oli aika hulppea. Olo on kyllä jatkunut siitä asti..
BG:n asiakaspalvelu oli ylimaallista verratuna nyrpeisiin poikiin ja tyttöihin Barney'silla. BG:n ihanat herrat pitivät huolen, että löysin omani, he osasivat small talkin ja kunnioittavan kohtelun. Aivan ihania! Ei mitään pakko-ostamista, sai miettiä rauhassa. Oma-aloitteisesti näyttivät eri versioita, jos emmin.

Tosiaan, vaatteita tuli hankittua Ralph Laurenilta Lauren mallistosta urakalla, mutta syy on selvä. Suomesta en niitä löydä, sillä plus-mallistoa ei saa Euroopasta. Stockmann myy Helsingissä taviskokoja, mutta jos saisi sen seuraavan koon taviskokojen isommasta, olisin happy happy. Mutta ei. Joten Usa hyötyy minun rahoistani sitten...

Osaksi ajatusteni selkeytymiseen on vaikuttanut alkukolmanneksen selättäminen raskauden suhteen. Siinäpä se tärkein tuliainen♥♥

Taidetta kansalle

Anish Kapoor: Cloud Gate

Ilahdun näistä kunnianhimoisista ympäristöteoksista Yhdysvalloissa. Tämä on Chicagon Millennium Parkista. Kaunis katsella, vetää ihmisiä ympärilleen nauttimaan, lapsia leikkimään ja yleensäkin aikaa viettämään. Hääparien vakiotausta kuvauksissa. Koko alue on viihtyisä kokonaisuus. Tällaista Suomeen, kiitos! Ei Musiikkitalon luotaantyöntävyyttä! Millennium Parkin alueella arkkitehdit Renzo Piano ja Frank Gehry ovat tehneet taikojaan. Uskotaan nyt, että kannattaa ottaa riskejä. Kansan miellyttäminen, eli meidän tavallisten tallaajien, on se juttu. Helmiä sioille-ajattelusta kannattaa jo luopua suomen arkkitehdit. Musiikkitalo: tarkoituksellisesti ei-wow... Huh huh. Only in Finland?




Kauniita kahleita

Tämä menee omassa kategoriassani ihan teinimeiningin puolelle, mutta minun on myönnettävä olevani mainoksen uhri. Seuraan muutamaa "muoti/lifestyle"-blogia, joissa kirjoittajat keräävät Thomas Sabon charmeja ranneketjuun. Minäkin menin ihastumaan näihin ja olen hieman kartuttanut kokoelmaani. Eli ihan vietävissä olin. Shame on me! Minähän olen vakavaluonteinen tosikko?
Toisaalta, pientä prinsessalookia jokainen rouva kaipaa. Onneksi eivät ole ihan rihkamaa, hopeaa sentään.

Intohimo tämäkin

Dior (vintage)

Huivi ja laukut ovat vintagea. Käytettyinä ostettuja. Ihanuuksia silti. Joka kerta kun löytää (siis harvoin) jotain ihanaa, tulee hiukan syyllinen olo ostamisesta, mutta sitä yrittää hyvittää ihmiskunnalle selityksellä, että tämähän on kierrätystä! Jos minulla vielä jonain päivänä on tytär, hän todennäköisesti tulee kiittämään äitiään. Tai sitten ei. Myönnetään, ihan itselleni olen nämä hankkinut.
Yksi syyllisyyden peittoamiskeino on siinäkin, että "mä kun en juo tai polta, tämä sallittakoon"... Tuohon selitykseen lankean vielä monesti!

Vanities

Les Voitures A Transformation



Black Eagle Wings

Retour De Péche

Les Rubans Du Cheval

Laatikon sisässä piilotteli tietenkin tämä huivi. Huivi on aina kiva kaveri; vähän näitä tosin näkee ikätovereiden kaulassa? Ehkä olenkin outolintu? Olen siis aina ollut! Esittelisinkö loputkin...

Aarteeni

Moisen rasian sisältö saa usean naisen innostumaan. Tämä hyväilee ihoa, antaa suojaakin. Tämä kuitenkin tuottaa iloa.
Tätä ei ole kukaan minulle ostanut, itse olen aarteeni hankkinut. Voi olla, että minua on vaikea hemmotella, ja koska telepatiaa ei ole vielä(kään) keksitty, aarteet löytävät luokseni silloin kun itse niin päätän. Independent woman.

Odotus

(kuva lainattu weheartit)

Ihanaa päivää ja hyvää mieltä!

Muistoja

Erään elokuun kuva kahdesta sateenkaaresta. Olin käymässä toisaalla.
Sydän sinne.