Helmikuu jo kalenterissa. Aika sen kuin kuluu, oikein odotan. Vauva saapuu ensi kuussa, hankinnat ovat loppusuoralla. Enää pinnasänkyyn uudet patjat ja lakanat. Onhan se pienen ihmisen saapuminen jännittävää, ensin pitää odottaa, että kaikki menee alussa hyvin ja turvallisesti, sitten odottaa, että pääsee maaliin asti. Siitä se työ vasta alkaakin! Pikkuinen ihminen sitten on ulkomaailmassa ja luottaa meidän hoitoomme. Luottamus on tietenkin saatava ensin, sitten tilanne rauhoittuu. Huuuuh...
Pakkasta on tällä hetkellä -20c, mikä on ihan liikaa. Voisi mennä jo tuo talvi menojaan ja antaa kevään tulla rauhassa. Jotenkin tuntuu, että päivät matelevat tai sitten katoavat ihan taikaiskusta. Ei ehdi saada aikaan mitään kummempaa. Nyt tosin olen muutaman päivän kotona ja neulon pieniä putkisukkia/lapasia. Ilman mitään kommervenkkejä, kunhan ovat lämpimiä pienelle pojalleni. Omalle kullalleni♥ Miltähän sinä oikein näytätkään?
